Markin jevanheli 15

₁Aikaseh huomenekšella ylipapit neuvoteltih rahvahan vanhimpien, sakonanopaštajien ta koko Neuvokunnan kera. Hyö šivottih Iisussa riimuloih, vietih Hänet ta annettih muaherra Pilatilla.

₂Pilatti kyšy Iisussalta: «Oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit». ₃Ylipapit viäritettih Iisussua monešta as's'ašta. ₄Pilatti tuaš kyšy Häneltä: «Etkö Šie meinua vaššata? Kuulethan Šie, mištä kaikešta hyö Šilma viäritetäh.» ₅Ka Iisussa ei vaššannun enämpi mitänä. Pilatti ihmetteli šitä.

₆Pruasniekan aikana muaherra aina piäšti tyrmäštä yhen vankin, šen, ketä rahvaš tahto. ₇Šiih palah tyrmäššä oli miehie, kumpaset oli nouštu vallaššaolijie vaštah ta šiinä mellakašša tapettu ihmini. Heijän joukošša oli Varavva-nimini mieš. ₈Pilatin luo keräyty rahvašjoukko. Hyö vuajittih, jotta hiän ruatais niin kuin hänellä oli tapana. ₉Pilatti kyšy heiltä: «Tahottako työ, jotta piäššän teilä jevreijen Čuarin?» ₁₀Hiän kun niät maltto, jotta ylipapit kajehukšissah oli annettu Iisussa hänellä käsih. ₁₁Ylipappien ussutukšešta rahvašjoukko vuati, jotta hiän Iisussan tilah piäštäis Varavvan. ₁₂Šilloin Pilatti kyšy rahvahalta: «Ka mitäpä mie ruan tällä, ketä työ šanotta jevreijen Čuariksi?» ₁₃Hyö karjuttih vaštah: «Nuakliče Hänet ristih!» ₁₄Pilatti kyšy: «Mitä pahua Hiän on ruatan?» Hyö vain karjuttih vielä lujempah: «Nuakliče Hänet ristih!» ₁₅Pilatti tahto ruatua rahvahalla mieliksi, ta niin hiän piäšti Varavvan tyrmäštä, a Iisussan anto saltatoilla ruošittavakši ta ristih nuaklittavakši.

₁₆Saltatat vietih Iisussa muaherran horomien pihah ta kučuttih šinne koko saltattajoukko. ₁₇Hyö šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah, viännettih piikkiokšista korona ta pantih še Hänellä piäh. ₁₈Šiitä hyö alettih tervehtie Häntä: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» ₁₉Hyö lyötih Häntä kepillä piäh, šylettih Häneh, heittäyvyttih polvusillah ta kumarrettih Hänellä. ₂₀Kun hyö oli näin ivual'tu Iisussua, hyö otettih Hänen piältä purppurasviitka, šuoritettih Hänet omih vuatteih ta lähettih viemäh ristih nuaklittavakši.

₂₁Eryäš kirinejalaini mieš, Simoni nimeltäh, Aleksanterin ta Rufan tuatto, oli tulošša linnah. Hiän tuli heitä vaštah, ta saltatat pakotettih hänet kantamah Iisussan ristie. ₂₂Hyö vietih Iisussa Golgofa-nimiseh paikkah, mi kiännettynä merkiččöy «Piäkopanpaikka». ₂₃Hyö tarittih Hänellä mirran kera ševotettuo viinua, vain Hiän ei ottan šitä. ₂₄Šiitä hyö nuaklittih Hänet ristih ta juattih keškenäh Hänen vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šuau.

₂₅Oli kolmaš tunti, konša hyö nuaklittih Hänet ristih. ₂₆Ristih Iisussan piän yläpuolella oli kirjutettu, mintäh Hänet oli suutittu kuolomah. Šiinä luki: «Jevreijen Čuari». ₂₇Hänen kera nuaklittih ristih kakši rosvuo, yksi Hänen oikiella, toini Hänen vašemella puolella. ₂₈Näin tultih tovekši nämä Pyhien Kirjutukšien šanat: «Hänet luvettih sakonanrikkojien joukkoh».

₂₉Šivučči matkuajat ivual'tih Häntä, puisseltih piätäh ta šanottih: «Hoi, Šiekö voit hajottua jumalankojin ta noštua šen uuvveštah kolmešša päiväššä? ₃₀Pelašša nyt Iččeš ta šolaha rissiltä!» ₃₁Šamoin ylipapit yheššä sakonanopaštajien kera ivual'tih Häntä. Hyö paistih keškenäh: «Muita še Hiän autto, ka Iččieh ei voi auttua. ₃₂Šolahtakkah nyt rissiltä, Hristossa, Israelin Čuari! Šen kun niämmä, šiitä ušomma Häneh.» Neki, ket oli yheššä Hänen kera nuaklittu ristih, ivual'tih Häntä.

₃₃Keškipäivällä, kuuvvennen tunnin aikah, tuli pimie koko muan piällä. Pimietä kešti yhekšänteh tuntih šuate. ₃₄Yhekšännellä tunnilla Iisussa karju lujašti: «Eloi, eloi, lama šavahfani?» Kiännettynä še on: Jumalani, Jumalani, mintäh Šie Miut jätit? ₃₅Tämän kuultuo muutomat šiinä šeisojista šanottih: «Kuulkua, Hiän kuččuu Il'l'ua». ₃₆Šiitä ken lienöy mieš juoksi ta kašto gupkan muikieh viinah, pani šen kepin piäh ta anto Iisussalla imettäväkši. Mieš šano: «Vuota kačomma, tulouko Il'l'a ottamah Hänet rissiltä». ₃₇Šiitä Iisussa karjahti lujašti ta anto henkeh.

₃₈Šiinä šamašša jumalankojin saviessa repisi kahekši, ylähyätä alahuakši šuate. ₃₉Rissin vaštapiätä šeiso šuan saltatan piälikkö. Kun hiän näki, mitein Iisussa karjahti lujah ta heitti henken, hiän šano: «Tämä Mieš tosiehki oli Jumalan Poika!»

₄₀Šiinä oli niise naisie vähäistä etähämpänä tätä kaččomašša. Heijän joukošša oltih Magdalan Muarie ta toini Muarie, kumpani oli nuoremman Juakon ta Josijan muamo, ta Salomija. ₄₁Iisussan Galileijašša ollešša hyö matattih Hänen kera ta paššattih Häntä. Oli šielä äijän muitaki naisie, kumpaset oli tultu Hänen kera Jerusalimih.

₄₂Oli piätinččä, šuovatan uatto. Alko illaistuo. ₄₃Šilloin šiih tuli arimafijalaini Joosefi, arvoššapietty Neuvokuntah kuuluja mieš, kumpani niise vuotti Jumalan Valtakuntua. Hiän ruohti ta mäni Pilatin luo ta kyšy, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen. ₄₄Pilatti hämmäšty, kun kuuli, jotta Iisussa jo kuoli. Hiän kučču šuan saltatan piälikön luokšeh ta kyšy Häneltä, jotta tosiehko Iisussa jo kuoli. ₄₅Kun šuanpiälikkö myönti šen, Pilatti käški antua Iisussan Ruumehen Joosefilla. ₄₆Joosefi ošti palttinua, otti Iisussan rissiltä, kiäri Hänet vuattieh ta pani kalmakotiseh, kumpani oli lohkattu kallivoh. Kalmakotisen šuuh hiän vieretti kiven šen typpiekši. ₄₇Magdalan Muarie ta Josijan muamo Muarie nähtih, kunne Iisussan Ruumis pantih.