Kirjani Filimonilla 1

₁Mie Puavila, kumpani olen tyrmäššä Hristossan Iisussan takie, ta velli Timofei tervehimmä miän kallista ruatovellie Filimonie. ₂Tervehimmä niise miän armašta sisärtä Apfijua ta tervehimmä Arhippua, kumpani puolistau uškuo yheššä miän kera. Šamoin tervehimmä uškojakuntua, mi keräytyy šiun talošša, Filimoni. ₃Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

₄Mie kiitän Jumaluani aina, konša mainičen šilma malituissa. ₅Mie olen kuullun šiun ušošta Hospotih Iisussah ta šiitä, mitein šie tykkyät Häntä ta kaikkie pyhie. ₆Mie moliuvun, jotta miän yhtehini uško auttais šilma malttamah kaiken šen hyvän, mi teilä on Hristossašša Iisussašša. ₇Vellisen, še, mitein šie tykkyät toisie uškojie, ihaššuttau ta rohkistau meitä šuurešti, šie kun olet noštan pyhien mielie.

₈Mie voisin Hristossan antamalla vallalla käškie šilma ruatamah šen, mi pitäy ruatua. ₉Ka kun mie tykkyän šilma, šentäh vain molin, jotta täyttäsit miun tahon. Mie Puavila, jo vanha mieš, nyt vieläi Hristossan Iisussan takie tyrmäššä, ₁₀molin šilma poikani Onissiman puolešta. Tyrmäššä olleššani miušta tuli hänen henkellini tuatto. ₁₁Ennein häneštä ei ollun šiula hyötyö, a nyt hiän on hyövyllini niin šiula kuin miulaki. Työnnän hänet jälelläh šiun luokši, ₁₂a šie ota hänet vaštah niin kuin ottasit vaštah miut iččeni. ₁₃Mielelläni pitäsin häntä tiälä, niin jotta hiän ois auttamašša milma šiun ieštä, kun olen Hyvän Viessin tähen tyrmäššä. ₁₄Kuitenki en taho pakottua šilma ruatamah hyvyä, vain toivon, jotta ruat šen omašta tahoštaš. Šentäh en tahton ruatua mitänä ilmain šiun lupua. ₁₅Jošpa Onissima šentäh joutuki šiušta eris kotvasekši, jotta šaisit hänet ijäkši jälelläh, ₁₆ta ei enämpi orjana, vain orjua kallehempana, armahana vellenä. Hyvin armaš hiän on miula, a kuin äijyä armahampi šiula – niin ihmisenä kuin Hospotin omanaki.

₁₇Niin jotta kun pitänet milma uško- ta ruatovellenäš, ota hänet vaštah niin kuin ottasit miut. ₁₈Kun hiän lienöy šiula mitä pahua ruatan tahi ollou šiula mitä velkua, pane še miun laškuh. ₁₉Mie, Puavila, kirjutan tämän omalla kiälläni: mie makšan šen. Kuitenki elä unoha, jotta šie niise olet miula velašša – olet velašša oman iččeš. ₂₀Niin, velleni, täytä tämä miun pyyntö Hospotin tähen. Ihaššuta miun šytäntä Hospotin tähen!

₂₁Kirjutin šiula täštä, kun ušon, jotta šie tottelet milma. Ta tiijän, jotta ruat enämmänki mitä kyšyn. ₂₂Vielä yksi as's'a – löyvä miula kortteeri. Toivon, jotta Jumala vaštuau tiän malittuloih, ta työ šuatta miut luokšena.

₂₃Jepafras, kumpani on miun kera Hristossan Iisussan takie tyrmäššä, työntäy šiula tervehyisie, ₂₄šamoin miun ruatovellet Markki, Aristarh, Dimas ta Lukka. ₂₅Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän henken kera. Amin.