Tärkeintä on Hristossan tuntomini
1Ka niin, velleni, iluol'kua Hospotissa! Mie en kylläššy kirjuttamah teilä uuvveštah šamoista as's'oista, a teilä še on turvakši.
2Varokkua noita koirie, noita miän vaššuštajie. Hyö ollah kelvottomie ruatajie, kumpasilta laitaleikkaušta luatiessa on pilattu vehkehetki. 3Oikeita laitaleikattuja olemma myö, ket sluušimma Jumalalla henken voimalla. Myö olemma ylpiet Hristossašta Iisussašta emmäkä pie toivuo runkon laitaleikkaukšeh, 4vaikka mie še šiihki voisin pityä toivuo. Kun ken toini voinou pityä šiih toivuo, niin šemmiten mie. 5Onhan miut laitaleikattu netälin vanhana. Olen šyntysin israelilaini, olen Veniaminin heimošta, jevrei jevreiläisistä vanhemmista. Olin farissei. 6Šuurella innolla ajelin Jumalan Kirikkyö. Sakonan rikkomisešta milma ei voinun moittie.
7Ka kaikkie tätä, mitä šilloin pijin voittona, pien nyt Hristossan tähen arvottomana. 8Kallehinta miula on miun Hospotin Hristossan Iisussan tuntomini. Kaikkie muuta pien arvottomana. Hänen tähen kaimasin kaiken entisen. Heitin kaiken pois kuin ruhkat, jotta šaisin omakšeni Hristossan 9ta jotta kaikin nähtäis: mie olen Häneššä. En mie kelpua Jumalalla šentäh, kun elän Sakonan mukah, vain šentäh kun ušon Hristossah. Niätšen Jumalalla kelpuau yksistäh še, ken uškou. 10Mie tahon vain tuntie Hristossan ta Hänen ylöšnoušomisen voiman. Tahon käršie niin kuin Hiän kärši ta tahon tulla Hänen moisekši kuolomalla, niin kuin Hiän kuoli. 11Enköš šilloin mie niise šais noušša kuollehista.
Voittajan palkkana on taivahaini elämä
12En mie šano, jotta mie oisin jo šuanun kaiken šen, mitä tavottelen, tahi oisin jo tullun täyvellisekši. Mie kuitenki staraičen šuaha šen, kun kerran Hristossa Iisussa on ottan miut omakšeh. 13Vellet, en tuumaiče, jotta oisin jo perillä. Vain tämän voin šanuo: mie unohan šen, mi jäi tuakši, ta tavottelen kaikin voimin šitä, mi on ieššä. 14Mie juokšen kilvan loppuh šuate, jotta voittasin palkinnon – piäsisin taivahah. Šinne Jumala kuččuu Hristossan Iisussan omat. 15Näin pitäy ajatella miän kaikkien, ket olemma täyvellisie. A kun työ mistänih as's'ašta ajatelletta toisin, niin šen niise Jumala šelvittäy teilä. 16Miän pitäy vain olla šamua mieltä šiitä, mitä jo tiijämmä, ta elyä šen mukah.
17Ottakkua miušta mallie, vellet. Opaštukkua niistä, ket eletäh šamoin kuin myö. 18Olenhan mie teilä moničči šanon ta nyt ihan kyynälet šilmissä šanon, jotta monet eletäh niin kuin Hristossan rissin viholliset. 19Hyö jouvutah lopulta uatuh. Vačča on hiän jumala, häpie on hiän kunnivo, ta hyö ajatellah vain muallisie as's'oja. 20Ka miän kotimua on taivaš. Šieltä myö vuotamma pelaštajakši Hospotie Iisussua Hristossua. 21Hiän muuttau miän heikot ta kuolovaiset runkot oman taivahaisen runkon moisiksi. Hiän ruatau šen šillä voimalla, kumpasella Hiän panou kaiken oman vallan alla.
