Iisussa Hristossa tuli ihmisekši
1Eikö meitä rohkissa še, jotta olemma yhtä Hristossan kera? Eikö Hänen tykkyämini lujita meitä? Eikö Jumalan Henki yhissä meitä, emmäkö myö ole armolliset ta emmäkö šaleiče toini toista? 2Kun kerran näin on, niin luatikkua miun ilo täyvellisekši šillä, jotta oletta yksimielisie, tykkyättä toini toista, elättä šovušša ta ajatteletta šamah tapah. 3Elkyä luatikkua mitänä vain iččienä tuumaijen, kun olkua nöyrät ta pitäkkyä toista iččienä parempana. 4Elkyä šuahuštakkua vain ičellänä hyvyä, ajatelkua toisienki parašta. 5Olkah teiläki šemmoni mieli, mi Hristossalla Iisussalla oli.
6– Hänellä oli Jumalan muoto,
ka Hiän ei pitän kiini šiitä
jotta olla Jumalan vertani,
7vain kieltäyty täštä kaikešta.
Hiän tuli orjan moisekši,
šamanmoisekši kuin ihmiset.
Hiän eli ihmisenä ihmisien joukošša.
8Hiän pani Iččeh pienekši
ta oli tottelija kuolomah šuate,
rissillä kuolomah šuate.
9Šentäh Jumala nošti Hänet yli kaiken
ta anto Hänellä nimen,
kaikkie muita nimijä korkiemman.
10Iisussan nimie kunnivoittuan
on kaikkien polvissuttava,
niin taivahašša kuin muan piällä ta muan alla,
11ta Tuatto Jumalan kunnivokši
joka šuun on šanottava,
jotta Iisussa Hristossa on Hospoti.
Jumalan lapšet muailmašša
12Armahat vellet, työ aina tottelija milma, konša olin tiän luona. Totelkua vielä enämmän nyt, kun olen muuvvalla. Varaten ta vapissen ruatakkua oman pelaššukšen hyväkši. 13Jumala niät šuau teissä aikah šen, jotta tahotta ruatua ta vieläi ruatta niin kuin on Hänen hyvä tahto. 14Ruatakkua kaikki valittamatta ta kiistelömättä. 15Šilloin teissä ei ole mitänä moitittavua. Työ oletta puhtahie ta vijattomie Jumalan lapšie tämän pilautunuon ta riähkähisen rahvahan kešeššä. Työ loissatta heijän joukošša kuin tähet taivahalla, 16kun piettä kiini elämän šanašta. Ta mie voin olla ylpienä Hristossan tulopäivänä šiitä, jotta en tyhjäh starainun ta en tyhjäh ruatan. 17Vaikka miun elämän viimeset pisarat valutettais uhriksi, kun ruan tiän ušon hyväkši, kuitenki mie olen hyvilläni ta iloilen kaikkien tiän keralla. 18Työ niise olkua hyvillä mielin ta iloilkua miun keralla.
Timofei ta Jepafrodit
19Toivon, jotta Hospoti Iisussa antau miun ruttoh työntyä Timofein tiän luo. Kun kuulen mitein as's'at šielä ollah, še noštau miunki mieltä. 20Miula ei ole ketänä Timofein vertaista, ken yhtä tosissah huolehtis teistä. 21Kaikki muut pietäh huolta vain omista as's'oista eikä Iisussan Hristossan as's'ašta. 22Ka Timofein työ hyvin tiijättä, mimmoni varma hiän on. Yheššä miun kera hiän on starainun ruatua Hyvän Viessin hyväkši kuin poika tuaton rinnalla. 23Šentäh toivon, jotta voisin työntyä hänet tiän luo šamašša kun šuan tietyä, mitein miula ičelläni käypi. 24Ta olen varma, jotta miut niise Hospoti rutto piäštäy tiän luo.
25Nyt miun kuitenki pitäy työntyä tiän luo miän velli Jepafrodit. Hiän on miun rinnalla ruatan ta puolistan Hyvyä Viestie. Työ še hänet työnsijä tänne milma auttamah, konša mie tarvičin apuo. 26Hänellä on teitä kaikkie ikävä ta hiän on huolissah šiitä, jotta työ kuulija hänen läsinnäštä. 27Hiän tosiehki läsi, oli kuolomaisillah, vain Jumala armahti häntä. Eikä yksistäh häntä kun milma niise, jotta miula ei tulis uutta murehta entisien lisäkši. 28Ta vielä šenki vuokši tahon työntyä hänet rutompah šinne, jotta työ šaisija nähä hänet uuvveštah ta ihaštuisija. Šilloin miulaki ois vähemmän huolta. 29Ottakkua hänet vaštah ilomielin Hospotin tähen ta pitäkkyä arvošša hänen moisie! 30Hiän vet oli Hristossan ruavon tähen vähällä kuolla. Hiän oli valmis antamah oman henken, kun autto milma šiinä, miššä työ että voinun auttua.
