Jiävintä Iivanalla 13

₁Mie šeisatuin meren rannalla ta nävin, mitein mereštä nousi svieri. Šillä oli kymmenen šarvie ta šeiččemen piätä. Kaikissa kymmeneššä šarvešša oli korona ta jokahiseh piäh oli kirjutettu Jumalua ivuaja nimi. ₂Svieri, kumpasen nävin, muissutti leopartie, no jalat šillä oltih kuin kontiella ta šen turpa oli kuin leijonan turpa. Drakoni anto šillä oman voimah ta valtaistumeh ta šuuren vallan. ₃Mie nävin, jotta yksi svierin päistä niin kuin ois šuanun šurmaniskun, ka huava oli parennun.

Koko muailma ihmetteli svierie ta läksi šen jälkeh, ta kaikin kumarrettih drakonilla, kumpani anto svierillä šemmosen vallan. ₄Svierillä hyö niise kumarrettih ta šanottih näin:

₅Svierillä oli annettu šuu, kumpani ivuali Jumalua ta pakasi ylpiešti. Še šai tämän vallan nellänkymmenenkahen kuun ajakši. ₆Niin še avasi šuun ta alko paissa pahoja Jumalašta. Še ivuali Jumalan nimie ta Hänen elošijua ta niitä, ket eletäh taivahašša. ₇Šillä annettih vieläi valta šotie pyhie vaštah ta voittua hiät, ta niin šen valtah annettih kaikki heimot, kanšat, kielet ta muat. ₈Kaikki muan eläjät kumarretah šillä – kaikki ne, kenen nimie muailman luatimisešta alkuan ei ole kirjutettu tapetun Vuonnan elämänkirjah.

₉Kellä on korvat, še kuulkah:

₁₁Šiitä mie nävin, mitein toini svieri nousi muan šiämeštä. Šillä oli kakši šarvie, kuin vuonnan šarvet, ta še pakasi kuin drakoni. ₁₂Še käyttäy enšimmäisen svierin puolešta šen koko valtua. Še panou muan ta šen eläjät kumartamah enšimmäisellä svierillä, šillä, kumpasen kuolinhuava oli parennun. ₁₃Še luatiu šuurie merkkiruatoja, šuau tulenki lyömäh taivahašta muah ihmisien šilmissä. ₁₄Niillä merkkiruatoloilla, kumpasie šillä on valta luatie enšimmäisen svierin nimissä, še muanittau viäräh kaikki muan eläjät. Še käšköy heijän luatie pačaškuvan enšimmäiseštä svieristä, kumpaista isettih miekalla ta kumpani virkosi henkih. ₁₅Še šai vallan antua enšimmäisen svierin pačaškuvalla henken, niin jotta še pačaškuva šuatto paissa. Še šai vieläi vallan tappua kaikki, ket ei kumarreta šillä pačaškuvalla. ₁₆Še pakottau kaikki, pienet ta šuuret, pohatat ta köyhät, omalla vallalla eläjät ta orjat, jotta hyö otettais oikieh käteh tahi oččah merkki. ₁₇Kellänä ei ole valtua oštua eikä myyvvä mitänä, kun hänellä ei olle tätä svierin merkkie, tahi svierin nimie tahi šen nimen numeroarvuo.

₁₈Täššä vuajitah viisahutta. Še, ken malttau, laškekkah svierin nimen numeroarvon: še on eryähän ihmisen numeroarvo, ta še numeroarvo on kuušišatua kuušikymmentäkuuši.