Jiävintä Iivanalla 8

₁Konša Vuonna avasi šeiččemennen pečatin, taivahašša tuli hil'l'aista. Šitä kešti puolisen tuntie. ₂Mie nävin, jotta niillä šeiččemellä anhelilla, mit šeisottih Jumalan ieššä, annettih šeiččemen torvie.

₃Šiitä tuli vielä yksi anheli, še ašettu alttarin eteh kultani kuatelničča kiäššäh. Hänellä annettih äijän luatanua, jotta hiän panis šen luatanan yheššä Jumalan rahvahan malittujen kera kultasella alttarilla, mi oli valtaistumen ieššä. ₄Luatanan šavu nousi anhelin kiäštä Jumalan eteh yheššä Jumalan rahvahan malittujen kera. ₅Anheli otti kuatelničan, täytti šen alttarin tulella ta loi tulen alaš muan piällä. Ukkoni jyräsi, tulta iski ta mua järähteli.

₆Ne šeiččemen anhelie, kumpasilla oli šeiččemen torvie, varuštauvuttih puhaltamah torviloih.

₇Enšimmäini anheli puhalti torveh. Šilloin tuli ruahta ta tulta ta niijen šejašša vertä, ta ne piekšettih muata. Kolmaš oša puista palo ta kaikki vihanta heinä palo.

₈Toini anheli puhalti torveh. Mereh lykättih mi lienöy, mi oli kuin šuuri palaja vuara. Kolmaš oša mereštä muuttu verekši, ₉kolmaš oša mereššä eläjistä kuoli ta kolmaš oša laivoista upposi.

₁₀Kolmaš anheli puhalti torveh. Šilloin taivahašta kirposi šuuri tähti, mi oli tulešša. Še täytti kolmannen ošan virroista ta hetteistä. ₁₁Tähen nimi oli Karkieheinä. Kolmanneš vesistä muuttu karkiekši kuin karkieheinä. Monet ihmiset kuoltih veještä, šentäh kun še oli tullun karkiekši.

₁₂Nelläš anheli puhalti torveh. Šilloin kolmanneš päiväseštä, kolmanneš kuušta ta kolmanneš tähtilöistä šammu, niin jotta kolmanneš niijen valošta pimeni. Päivä muuttu kolmaš ošua himmiemmäkši, ta šamoin pimeni yö.

₁₃Šiitä nävin yhen anhelin, kumpani lenti korkiella taivahan luašša. Mie kuulin, mitein še karju lujalla iänellä: «Kor'ahiset ne, ket eletäh muan piällä! Vielä kuuluu torvien iäni, vielä kolme anhelie puhaltau torveh.»