Uuši elämä
1Vellet, Jumala on armollini. Šentäh molin teitä: antakkua iččenä Hänellä eläväkši uhriksi, šemmosekši, mi on pyhä ta Hänellä mielehini. Näin ruatuan työ oikein sluušitta Jumalalla. 2Elkyä ruvekkua elämäh niin kuin muailman rahvaš eläy, vain antakkua Jumalan muuttua tiät, uuvvistua tiän mielet. Šiitä työ maltatta, mi on Jumalan tahto, mi on hyvyä, Hänellä mielehistä ta täyvellistä.
3Miula annetun armon tähen šanon teilä jokahisella: elkyä ajatelkua ičeštänä enämpyä, kuin mitä oletta. Ajatelkua maltillisešti, iče kenki šen ušon mukah, min Jumala on hänellä antan. 4Meilä jokahisella on yksi runko ta runkošša on monta ošua, kumpasilla on eri ruato. 5Šamoin myöki, vaikka meitä on äijän, olemma Hristossašša yksi runko. A keškenäh olemma toini toisen ošie. 6Jumala on antan meilä erimoisie henkellisie lahjoja, niin kuin on hyväkši nähnyn. Še, ken on šuanun lahjan olla Jumalan viessintuojana, tuokah šanomie Jumalalta šen mukah kuin hänellä on uškuo. 7Ken on šuanun lahjan auttua uškojie, še auttakkah. Opaštajan lahjan šuanut opaštakkah. 8Ken on šuanun lahjan rohkistua, še rohkistakkah toisie. Ken antau omaštah, antakkah täyvellä kiällä. Ken on johtajana, johtakkah huolovašti. Ken auttau köyhie, auttakkah ilosin mielin.
9Tykäkkyä toisie puhtahalla šytämellä. Vihakkua pahua; pisykkyä lujina šiinä, mi on hyvä. 10Tykäkkyä toini toista lämpimäšti kuin vellet, pitäkkyä toisie šuuremmašša arvošša kuin iččienä. 11Konša ruatta Hospotin hyväkši, niin elkyä vaipukkua elkyäkä olkua laisat, vain palakkah teissä Henken tuli. 12Toivo olkah tiän ilona, keštäkkyä kaikki ahissukšet, moliutukkua vaipumatta. 13Auttakkua hätyä käršijie pyhie, ottakkua hyvin vaštah vierahie. 14Plahoslovikkua niitä, ket teitä ajellah, plahoslovikkua elkyäkä kirokkua. 15Iluol'kua niijen kera, kellä on ilo; itkekkyä itkijien kera.
16Olkua keškenäh yksimielisie. Elkyä pitäkkyä iččienä muita parempana, vain olkua pahempiošasien vierellä. Elkyä pitäkkyä iččienä viisahampana, mitä oletta. 17Elkyä makšakkua kellänä pahašta pahalla. Staraikua ruatua šitä, mi on hyvä kaikkien šilmissä. 18Kun vain voinou ta mikäli še teistä rippunou, eläkkyä rauhašša kaikkien kera. 19Elkyä tašakkua pahanruatajalla, armahat vellet, vain antakkua Jumalan näyttyä oma viha. Vet Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Mie Iče tašuan, Mie makšan ruatojen mukah, šanou Hospoti». 20Ta vieläi näin šanotah: «Kun šiun vihamieheš ollou näläššä, anna hänellä ruokua. Kun häntä janottanou, anna hänellä juuvva. Näin ruatuan keryät palavie hiilie hänen piän piällä.» 21Elä anna pahan voittua šilma, vain voita šie paha hyvällä.
