1No niin mitä hyötyö on olla jevreinä? Ta onko laitaleikkaukšešta mitä hyötyö? 2Ka äijän, kaikenmoista. Enšimmäkši še, jotta juuri jevreilöillä Jumala anto oman šanah. 3Ta vaikka eryähät jevreit ei ušottu, niin tarkottauko heijän epäuško šitä, jotta Jumalah niise ei voi uškuo? 4Ei šuinki! Vaikka kaikki ihmiset oltais valehtelijat, Jumalah voit aina uškuo. Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu:
– Šie pakajat oikeita,
ta Šie voitat suutušša.
5No kun miän viärämielisyš tuonou näkyvih Jumalan oikiemielisyön, niin mitäpä myö šiih šanomma? Onko Jumala viärämielini – pakajan täššä nyt niin kuin ihmiset paissah – kun työntäy vihan miän piällä? 6Ei šuinki! Kun Jumala ois viärämielini, niin mitein Hiän vois suutie tätä muailmua? 7Ka kun miun valehen rinnalla tullou Jumalan kunnivokši näkyvih tositieto Häneštä, niin mintäh milma šilloin suutitah riähkähisenä? 8Kun valeh tois Jumalalla kunnivuo, niin šilloin vois ajatella: «Ruatakka vain pahua, niin šiitä koituu hyvyä». Muutomat miän haukkujat šanotah, jotta noin myö pakajammaki. Ka nuo ihmiset kyllä šuahah oikie suutu.
Koko muailma on viäräššä
9Mitäpä šilloin? Olemmako myö, jevreit, muita parempie? Emmäi yhtänä. Olen jo šelittän, jotta kaikki, niin jevreit kuin muutki rahvahat, ollah riähän vallašša. 10Onhan Pyhissä Kirjutukšissa šanottuki jotta:
– Ei löyvy ihmistä, ken ois Jumalan šilmissä oikie, ei yhtäkänä,
11ei ole ni ainutta, ken malttais,
ei ketänä, ken eččis Jumalua.
12Kaikin on jätetty Jumala, kaikista on tullun kelvottomie.
Ei ole ketänä, ken ruatau hyvyä, ei ni ainutta.
13Heijän kero on kuin avattu kalma,
heijän kieli pakajau valehta.
Huulien takuana heilä on mavon myrkkyö,
14heijän šuušša on vain karkieta kiroušta.
15Hyö ollah poikkoit toisie tappamah,
16hävityštä ta kurjutta jiäy hiän jälkeh.
17Rauhan tietä hyö ei tiijetä,
18Jumalua hyö ei varata.
19Myö tiijämmä, jotta mitä Sakona pakajau, šen še pakajau niillä, kellä še on annettu. Näin kaikkien šuut pannah umpeh, ta koko muailma on viäräpiä Jumalan ieššä. 20Eihän ole šemmoista ihmistä, ken šuattais täyttyä kaikki Sakonan käšyt ta niin kelpuais Jumalalla. Sakonan kautti ihmini tulou tietämäh, jotta on riähkähini.
Jumalalla kelpuau še, ken uškou
21A nyt, miteinpäš ihmini kelpuau Jumalalla? Niin kuin Sakona ta Jumalan viessintuojat šanotah, še ei tapahu Sakonan käškyjä täyttämällä, 22vain uškomalla Iisussah Hristossah. Jokahini, ken uškou, kelpuau Jumalalla. Ihmisien välillä ei ole šentäh mitänä eruo, 23kun kaikki on riähkäyvytty eikä kellänä ole jumalallista valuo. 24Jumala kuitenki armahtau heitä, ta hyö kelvatah Jumalalla ilmain omie ruatoja. Onhan Hristossa Iisussa piäštän hiät riähän vallašta. 25Jumala anto Iisussan uhriksi, jotta vois tämän uhrin kautti šovittua ihmiset Iččeh kera. Hristossan Iisussan Veri tuou proškenjan niillä, ket ušotah. Näin myö niämmä, mitein Jumala on oikiemielini. Männehinä aikoina Hiän šieti riähkie kurittamatta niistä, 26a nyt miän aikana Hiän anto Iisussan Hristossan uhriksi kaikkien riähkien puolešta. Täštä myö niämmä, jotta Jumala on Iče oikiemielini ta jotta Hänellä kelpuau še, ken uškou Iisussah.
27Onko šilloin ihmisellä mitänä, mistä kehuo iččieh? Ei ole. Kehumisen šyyn hävitti Sakona. Mi Sakona? Šekö, mi vuatiu ruatoja? Ei, kun še, mi käšköy uškuo. 28Myö niätšen kačomma, jotta ihmini kelpuau Jumalalla ušon kautti, ilmain Sakonan vuatimie ruatoja. 29Onko Jumala yksistäh jevreijen Jumala? Eikö Hiän ole toisienki kanšojen Jumala? Tietyšti heijän niise, 30šentäh kun Jumala on yksi ta ainut. Hänellä kelvatah laitaleikatut šamoin kuin laitaleikkuamattomat vain heijän ušon takie. 31Hävitämmäkö myö Sakonan, kun näin ylennämmä uškuo? Emmä šuinki, a myö tovissamma, jotta Sakona on voimašša.
