Kirjani riimalaisilla 4

₁Mitä myö voimma šanuo Aprahamista, miän rahvahan kantatuatošta? Mitein hänellä kävi? ₂Kun Aprahami lienöy kelvannun Jumalalla omien ruatojen tähen, hiän voit olla ylpienä, vain ei kuitenki Jumalan ieššä. ₃Vet Pyhät Kirjutukšet šanotah näin: «Aprahami uško Jumalan lupaukšeh, ta šentäh hiän kelpasi Jumalalla». ₄Ruatajalla makšetah palkka ruatojen mukah, eikä armošta. ₅Kun kellä ei olle hyvie ruatoja, no hiän uškou Jumalah, niin šemmoni ihmini kelpuau Jumalalla ušon takie. Jumala še luatiu jumalattoman Ičelläh kelpuavakši. ₆Tätä šamua pakajau čuari Tuavitta, konša šanou ošakkahakši šemmoista ihmistä, kumpani kelpuau Jumalalla ruatoloih kaččomatta. Hiän šanou näin:

₉Onko tämä hyvä oša tarkotettu yksistäh laitaleikatuilla vain laitaleikkuamattomilla niise? Pyhistä Kirjutukšista myö lukima: «Aprahami kelpasi Jumalalla ušon takie». ₁₀Konša še oli? Oliko Aprahami šilloin laitaleikattu? Ei ollun, hiän oli vielä laitaleikkuamatoin. ₁₁Kun hiän jälešti šai laitaleikkaukšen, še oli merkkinä šiitä, jotta jo ennein šitä Jumala hyväkšy hänet ušon tähen. Näin Aprahamista tuli kaikkien niijen tuatto, ket ušotah ta šentäh kelvatah Jumalalla, vaikka heitä ei ole laitaleikattu. ₁₂Šamoin Aprahami on laitaleikattujenki tuatto, kun hyö aššuttanneh šitä ušon tietä, mitä miän tuatto Aprahami aštu, konša oli vielä laitaleikkuamatoin.

₁₃Jumala lupasi Aprahamilla ta hänen jälkiläisillä perinnökši koko muailman – ei šentäh, kun Aprahami eli Sakonan mukah, vain šentäh kun Jumala hyväkšy hänet ušon takie. ₁₄Niätšen kun tämä lupauš perinnöštä kuuluis vain niillä, ket eletäh Sakonan mukah, niin šilloin uško ois tyhjä ta lupauš ei merkiččis mitänä. ₁₅Sakonan rikkomini noššattau Jumalan vihan; ka kun Sakonua ei ole, ei ole šen rikkomistaki.

₁₆Niin jotta kaikki rippuu ušošta. Jumalan lupauš käypi toteh ušon kautti šentäh, kun še on Hänen lahja. Lupauš on voimašša ta kuuluu kaikilla Aprahamin jälkiläisillä, ei vain niillä kellä on Sakona, a niillä niise, kellä on Aprahamin uško. Aprahami on miän kaikkien tuatto, ₁₇niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou häneštä: «Mie olen luatin šiut monien kanšojen tuatokši». Täh Jumalah Aprahami uško, Häneh, kumpani elävyttäy kuollehet ta kuččuu olomattomat olomah. ₁₈Aprahami toivo, jotta šuau lapšen, vaikka toivuo ei ollun. Hiän uško, jotta häneštä tulou monien kanšojen kantatuatto näijen hänellä šanottujen šanojen mukah: «Šiula tulou ylen äijän jälkiläisie». ₁₉Hiän lujašti uško näih šanoih, vaikka hiän, läššä šatavuotini, tiesi, jotta hänen runkonvoimat on šammuttu ta Sarran kohtu on jo kuivan. ₂₀Aprahami ei mänettän uškuo, ei epyällyn Jumalan lupaušta, vain pisy lujana ušošša ta anto Jumalalla kunnivon. ₂₁Hiän oli varma, jotta Jumala voit ruatua šen, mitä oli luvannun. ₂₂Šentäh Jumala hyväkšy Aprahamin hänen ušon tähen.

₂₃Kuitenki näitä šanoja ei ole kirjutettu yksistäh Aprahamilla, ₂₄kun meilä niise. Myöki kelpuamma Jumalalla, kun ušomma Häneh, ken noššatti kuollehista miän Hospotin Iisussan Hristossan. ₂₅Jumala anto Hristossan kuolla miän riähkien takie ta noššatti Hänet kuollehista, jotta myö kelpuasima Jumalalla.