Israeli ta Jumalan lupaukšet
1Šanon teilä Hristossan nimeššä, jotta pakajan totta. Miun omahenki tovistau yheššä Pyhän Henken kera, jotta en valehtele. 2Miula on šiämeššä šuuri apie ta loppumatoin tuška. 3Tahtosin parempi iče olla kirottu ta erotettu Hristossašta, kun še vain auttais miun vellijä, miun omua rahvašta. 4Hyö ollah israelilaisie, kumpaset Jumala otti omiksi lapšiksi ta anto heilä jumalallisen valon. Heijän kera Hiän luati šopimukšet, heilä Hiän anto Sakonan, jumalansluušpan ta lupaukšet. 5Heijän ollah kantatuatot. Heistä Hristossa on lähtösin ihmisenä, Hiän, ken on kaikkie ylempänä, ilmasen ijän kiitetty Jumala. Amin!
6Tämä ei tarkota šitä, jotta Jumalan šana ois männyn tyhjäh. Niätšen ei kaikki israelilaiset kuuluta tosi Israelih, 7eikä kaikki Aprahamin jälkiläiset olla oikeita Aprahamin lapšie. Šanohan Jumala Aprahamilla: «Vain Issakan jälkiläisie šanotah šiun lapšiksi». 8Tämä merkiččöy šitä, jotta ei kaikki Aprahamin jälkiläiset olla Jumalan lapšie, vain šemmoset jälkiläiset, kumpaset on šynnytty Jumalan lupaukšen voimašta. 9Ta še lupauš oli tämmöni: «Enši vuotena šamah aikah tulen šiun luo, ta šilloin šiun naisella Sarralla on poika». 10Eikä täššä ole vielä kaikki. Revekka šai kakši poikua yheštä mieheštä, miän kantatuatošta Issakašta. 11-12Jo ennein kuin pojat oli šynnytty, ennein kuin hyö oli ruattu mitänih hyvyä tahi pahua, Jumala šano Revekalla: «Vanhempi poika paššuau nuorempua». Näin Jumala omašta tahoštah valičči nuoremman, kumpasen oli kuččun. Valinta ei riipu ihmisen ruatoloista, vain valiččijan tahošta. 13Šanouhan Jumala Pyhissä Kirjutukšissa Revekan pojista: «Juakkuo Mie tykkäsin, a Isavua vihasin».
14Mitä myö täh šanomma? Onko Jumala viärämielini? Ei šuinki. 15Moisseilla Hiän šano: «Mie armahan, ketä tahon, ta ketä tahon šaleija, šitä šaleičen». 16Niämmä, jotta kaikki rippuu Jumalašta, kumpani armahtau, eikä šiitä, mitä ihmini tahtou tahi mahtau. 17Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou faraonilla näin: «Mie šentäh noššin šiut čuariksi, jotta šiun kautti voisin näyttyä voimani ta jotta Miun nimeštä šaneltais koko muailmašša». 18Niin jotta Jumala armahtau, ketä tahtou, ta koventau šytämen, keltä tahtou.
Jumalan viha ta armo
19Šie šuatat nyt kyšyö: «Mintäh Jumala šilloin moittiu ihmisie? Eihän kenkänä voi vaššuštua Hänen tahtuo.» 20Kenpä šie olet, ihmisrukka, kiistämäh Jumalan kera? Šanouko šaviaštie omalla luatijalla: «Mintäh luajit miušta tämmösen?» 21Eikö aštienluatijalla ole valtua luatie šamašta šavešta yksi aštie pruasniekkua vaššen, a toini arkena piettäväkši? 22Niin Jumalaki ruato, jotta näyttyä oma viha ta oma voima. Käršivällisešti Hiän kuitenki šieti vihan ašteita, mit on suutittu hävitettäviksi. 23Näin Hiän ruato, jotta vois näyttyä, mitein šuuren kunnivon antau niillä ašteilla, kumpasie Hiän armahtau ta kumpaset Hiän valmisti jumalallista valuo varoin. 24Tämmösiksi armon-ašteiksi Jumala on kuččun miät, ollemmapa jevreilöitä tahi muih kanšoih kuulujie. 25Osijan kirjašša Hiän šanou ei-jevreilöistä näin:
– Mie šanon omakši kanšakšeni šitä kanšua,
mi ei ollun Miun,
ta armahakšeni šitä, ketä en armaštan.
26Ta šiinä šamašša kohen, missä heilä šanottih:
«Työ että ole Miun kanša»,
heitä ruvetah šanomah elävän Jumalan lapšiksi.
27Ka Israelista Isaija karjahtau näin: «Vaikka Israelin rahvašta ois niin äijän kuin hiekkua meren rannalla, pelaštuu šiitä vain pieni jiännöš. 28Hospoti niät on oikiemielini, ta Hiän täyttäy oman šanan muan piällä ruttoh ta loppuh šuate. Hospotin šana on varma, Hiän täyttäy šen muan piällä.» 29Tätä šamua Isaija einušti, kun šano:
– Kun Hospoti Savaof ei ois šiäštän muutomie meistä,
myö oisima hävinnyn niin kuin Sodomi,
meilä ois käynyn kuin Gomorran eläjillä.
Israelilaisetki pelaššutah vain ušon kautti
30Mitä tämä merkiččöy? Ušon tähen Jumala hyväkšyy ei-jevreit, kumpaset ei staraitu kelvata Hänellä. 31A Israeli, kumpani staraičči kelvata Jumalalla Sakonua täyttämällä, ei kelvannun. 32Mintäh ei? Šentäh kun še ei uškon Hristossah, vain luotti omih ruatoloih. Israelilaiset kompaššuttih šiih kiveh, 33kumpasešta on šanottu Pyhissä Kirjutukšissa:
– Mie pissytän Siijonih kiven,
kumpaseh hyö kompaššutah,
kallivon, kumpaseh hyö šattauvutah.
A ken Häneh uškou, še ei jouvu häpieh.
