12 LUKU. 12

₁Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,

ennenkuin pahat päivät tulevat

ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:

₂"Nämä eivät minua miellytä";

ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet,

ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin —

₃jolloin huoneen vartijat vapisevat ja

voiman miehet käyvät koukkuisiksi

ja jauhajanaiset ovat joutilaina,

kun ovat menneet vähiin,

ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään,

₄ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat

ja myllyn ääni heikkenee

ja noustaan linnun lauluun

ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät;

₅myös peljätään mäkiä,

ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii,

ja heinäsirkka kulkee kankeasti,

ja kapriisinnuppu on tehoton;

sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa,

ja valittajat kiertelevät kaduilla —

₆ennenkuin hopealanka katkeaa

ja kultamalja särkyy

ja vesiastia rikkoutuu lähteellä

ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.

₇Ja tomu palajaa maahan,

niinkuin on ollutkin,

ja henki palajaa Jumalan tykö,

joka sen on antanutkin.

₈Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja;

kaikki on turhuutta!

₉Sen lisäksi, että saarnaaja oli viisas,

hän myös opetti kansalle tietoa,

punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon.

₁₀Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja,

oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.

₁₁Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet

ja kootut lauseet kuin isketyt naulat;

ne ovat saman Paimenen antamia.

₁₂Ja vielä näiden lisäksi:

Poikani, ota varoituksesta vaari;

paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua,

ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.

₁₃Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä:

Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä,

sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

₁₄Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle,

joka kohtaa kaikkea salassa olevaa,

olkoon se hyvää tai pahaa.