13 LUKU. 13

₂Pystyttäkää viiri paljaalle vuoren laelle,

korottakaa äänenne heille,

viittokaa kädellä heitä

menemään sisälle ruhtinasten porteista.

₃Minä olen antanut käskyn vihkiytyneilleni

ja kutsunut urhoni vihani työhön,

ylvääni, riemuitsevaiseni.

₄Kuule, vuorilla käy kuin paljon väen pauhina;

kuule valtakuntain, kokoontuneitten kansojen kohinaa:

Herra Sebaot katsastaa sotajoukkoansa.

₅He tulevat kaukaisesta maasta, taivaan ääristä,

Herra ja hänen vihansa aseet,

hävittämään kaiken maan.

₆Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä,

se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.

₇Sentähden herpoavat kaikki kädet,

ja kaikki ihmissydämet raukeavat.

₈He peljästyvät,

kivut ja tuskat valtaavat heidät,

he vääntelehtivät kuin synnyttäjä,

tuijottavat toisiinsa tyrmistyneinä,

kasvot tulenkarvaisina.

₉Katso, Herran päivä tulee,

tulee armottomana,

tulee kiivaus ja vihan hehku,

tekemään autioksi maan

ja hävittämään siitä sen syntiset.

₁₀Sillä taivaan tähdet ja Kalevanmiekat

eivät loista valollansa,

aurinko on pimeä noustessansa,

kuu ei kirkkaana kumota.

₁₁Minä kostan maanpiirille sen pahuuden

ja jumalattomille heidän pahat tekonsa;

minä lopetan julkeitten kopeuden

ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

₁₂Minä teen kuolevaiset harvinaisemmiksi

kuin puhdas kulta,

ihmiset harvinaisemmiksi

kuin Oofirin kulta.

₁₃Sentähden minä järisytän taivaat,

ja maa järkkyy paikaltansa

Herran Sebaotin kiivaudesta,

hänen vihansa hehkun päivänä.

₁₄Ja niinkuin säikytetyt gasellit

ja niinkuin lampaat, joilla ei ole kokoajaa,

he kääntyvät kukin kansansa luo,

pakenevat kukin omalle maallensa.

₁₅Kuka ikinä tavataan, se lävistetään,

kuka kiinni joutuu, se miekkaan kaatuu.

₁₆Heidän pienet lapsensa murskataan

heidän silmäinsä edessä,

heidän talonsa ryöstetään,

ja heidän vaimonsa raiskataan.

₁₇Katso, minä herätän heitä vastaan

meedialaiset, jotka eivät hopeasta huoli

eivätkä kullasta välitä.

₁₈Heidän jousensa kaatavat nuoret miehet;

he eivät armahda kohdun hedelmää

eivätkä lapsia sääli.

₁₉Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen,

kaldealaisten ylpeyden ja loiston,

käy niinkuin Sodoman ja Gomorran,

jotka Jumala hävitti.

₂₀Ei sitä ikinä enää asuta,

autioksi jää se polvesta polveen;

ei arabialainen sinne telttaansa tee,

eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.

₂₁Erämaan eläimet lepäävät siellä,

sen huoneet ovat täynnä huuhkajia,

kamelikurjet asuvat siellä,

ja metsänpeikot siellä hyppelevät.

₂₂Sakaalit ulvovat sen palatseissa,

aavikkosudet huvilinnoissa.

Sen aika on lähellä, tulemaisillaan,

ei sen päiviä pidennetä.