14 LUKU. 14

"Kuinka on käskijästä tullut loppu,

tullut loppu ahdistuksesta!

₅Herra on murtanut jumalattomain sauvan,

valtiaitten vitsan,

₆joka kiukussa löi kansoja,

löi lakkaamatta,

joka vihassa vallitsi kansakuntia,

vainosi säälimättä.

₇Kaikki maa on saanut levon ja rauhan,

he puhkeavat riemuun.

₈Kypressitkin sinusta iloa pitävät

sekä Libanonin setrit:

'Sinun maata mentyäsi

ei nouse kukaan meitä hakkaamaan'.

₉Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi,

ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet.

Se herättää haamut sinun tähtesi,

kaikki maan johtomiehet,

nostattaa valtaistuimiltansa

kaikki kansojen kuninkaat.

₁₀Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle:

'Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin,

olet tullut meidän kaltaiseksemme'.

₁₁Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi,

sinun harppujesi helinä;

sinun allasi ovat vuoteena madot,

toukat ovat peittonasi.

₁₂Kuinka olet taivaalta pudonnut,

sinä kointähti, aamuruskon poika!

Kuinka olet maahan syösty,

sinä kansojen kukistaja!

₁₃Sinä sanoit sydämessäsi:

'Minä nousen taivaaseen,

korkeammalle Jumalan tähtiä

minä istuimeni korotan

ja istun ilmestysvuorelle,

pohjimmaiseen Pohjolaan.

₁₄Minä nousen pilvien kukkuloille,

teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

₁₅Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,

pohjimmaiseen hautaan.

₁₆Jotka sinut näkevät,

ne katsovat pitkään,

tarkastavat sinua:

'Onko tämä se mies, joka järisytti maan,

järkytti valtakunnat,

₁₇joka teki maanpiirin erämaaksi

ja hävitti sen kaupungit,

joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'

₁₈Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa,

kukin kammiossansa.

₁₉Mutta sinä olet kaukana haudastasi,

poisviskattuna niinkuin hylkyvesa,

olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen,

kiviseen kuoppaan suistuneitten alle,

olet kuin tallattu raato.

₂₀Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa,

sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut.

Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua.

₂₁Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly

heidän isiensä pahain tekojen tähden,

etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata

ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla."

₂₂Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot,

ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen,

suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra.

₂₃Minä teen sen tuonenkurkien perinnöksi

ja vesirämeeksi,

minä lakaisen sen pois hävityksen luudalla,

sanoo Herra Sebaot.

₂₄Herra Sebaot on vannonut sanoen:

Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu,

mitä minä olen päättänyt, se toteutuu:

₂₅minä muserran Assurin maassani

ja tallaan hänet vuorillani,

niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään

ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltansa.

₂₆Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta,

tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli.

₂₇Sillä Herra Sebaot on päättänyt, —

kuka sen tyhjäksi tekee?

Hänen kätensä on ojennettu, —

kuka sen torjuu?

₂₈Kuningas Aahaan kuolinvuotena tuli tämä ennustus:

₂₉Älä iloitse, Filistea kaikkinesi,

siitä että sauva, joka sinua löi, on murtunut.

Sillä käärmeen juuresta kasvaa myrkkylisko,

ja sen hedelmä on lentävä käärme.

₃₀Vaivaisista kurjimmat löytävät laitumen,

ja köyhät saavat turvassa levätä,

mutta sinun juuresi minä tapan nälkään,

ja sinun jäännöksesi surmataan.

₃₁Valita, portti, huuda, kaupunki;

menehdy pelkoon, Filistea kaikkinesi,

sillä pohjoisesta tulee savu;

eikä yksikään erkane vihollisen riveistä.

₃₂Ja mitä vastataan

pakanakansan sanansaattajille?

"Herra on perustanut Siionin,

ja hänen kansansa kurjat saavat siinä turvan".