22 LUKU.
Tuomionsanoja Juudan kuninkaista Sallumista, Joojakimista ja Konjasta.
1Näin sanoo Herra: "Mene alas Juudan kuninkaan linnaan ja puhu siellä tämä sana; 2sano: Kuule Herran sana, sinä Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinä ja sinun palvelijasi ja kansasi, jotka käytte sisälle näistä porteista. 3Näin sanoo Herra: Tehkää oikeus ja vanhurskaus ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä; muukalaiselle, orvolle ja leskelle älkää tehkö vääryyttä ja väkivaltaa älkääkä vuodattako viatonta verta tässä paikassa. 4Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa. 5Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi.
6Sillä näin sanoo Herra Juudan kuninkaan linnasta:
Sinä olet minulle Gilead,
olet Libanonin huippu;
mutta totisesti, minä teen sinut erämaaksi,
asumattomiksi kaupungeiksi.
7Minä vihin hävittäjät sinua vastaan,
kunkin aseinensa,
ja he hakkaavat maahan sinun valiosetrisi
ja heittävät ne tuleen.
8Monet kansat kulkevat tämän kaupungin ohitse ja kysyvät toinen toiseltansa: 'Miksi on Herra tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?' 9Ja siihen vastataan: 'Siksi, että he hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton ja kumarsivat muita jumalia ja palvelivat niitä'.
10Älkää kuollutta itkekö
älkääkä häntä surkutelko,
vaan itkekää tuota poiskulkevaa,
sillä hän ei enää palaja
eikä saa nähdä synnyinmaatansa.
11Sillä näin sanoo Herra Sallumista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta, joka tuli kuninkaaksi isänsä Joosian sijaan ja joka on vaeltanut pois tästä paikasta: Hän ei enää tänne palaja; 12vaan mihin hänet on vangiksi viety, sinne hän kuolee eikä näe enää tätä maata.
13Voi häntä,
joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna
eikä yläsalejansa oikeudella;
joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään
eikä anna hänelle hänen palkkaansa;
14joka sanoo: 'Minä rakennan itselleni
tilavan talon ja avarat yläsalit',
joka hakkauttaa siihen ikkunat,
laudoittaa sen setripuulla
ja maalauttaa punavärillä.
15Siksikö sinä olet kuningas,
että sinulla on into setripuuhun?
Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut
ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä?
Ja silloin hänen kävi hyvin.
16Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle;
silloin kaikki kävi hyvin.
Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani,
sanoo Herra?
17Mutta sinun silmäsi ja sydämesi
eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi,
muuta kuin vuodattaa viatonta verta
ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa.
18Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista,
Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta:
Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta:
'Voi veljeni! Voi sisareni!'
Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta:
'Voi herraamme! Voi hänen loistoansa!'
19Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan:
raahataan pois ja viskataan
Jerusalemin porttien tuolle puolen.
20Nouse Libanonille ja huuda,
korota äänesi Baasanissa.
Huuda Abarimin vuorilta,
sillä kaikki sinun rakastajasi ovat murskaksi muserretut.
21Minä puhuin sinulle onnesi päivinä.
Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla'.
Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti:
et ole kuullut minun ääntäni.
22Myrskytuuli on kaitseva
kaikkia sinun kaitsijoitasi,
ja sinun rakastajasi menevät vankeuteen;
silloin sinä saat häpeän ja pilkan
kaiken pahuutesi tähden.
23Sinä, joka asut Libanonissa,
pidät pesääsi setripuissa:
kuinka olet voihkiva, kun sinulle tuskat tulevat,
kouristus niinkuin synnyttäväiselle!
24Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra: olkoon Konja, Joojakimin poika, Juudan kuningas, vaikka sinettisormus minun oikeassa kädessäni — siitäkin minä sinut repäisen irti. 25Ja minä annan sinut niiden käsiin, jotka etsivät sinun henkeäsi, niiden käsiin, joita sinä kauhistut: Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, ja kaldealaisten käsiin. 26Ja minä heitän sinut ja sinun äitisi, joka on sinut synnyttänyt, vieraalle maalle, missä te ette ole syntyneet, ja sinne te kuolette. 27Mutta maahan, jonne heidän sielunsa halajaa palata, sinne he eivät palaa.
28Onko sitten tämä mies, Konja, arvoton, rikottu astia, kelvoton kapine? Minkätähden on hänet ja hänen jälkeläisensä heitetty pois, viskattu pois — maahan, jota eivät tunne?
29Maa, maa, maa! Kuule Herran sana!
30Näin sanoo Herra:
Merkitkää tämä mies lapsettomaksi,
mieheksi, jolla ei elinpäivinänsä onnea ole.
Sillä ei kenellekään hänen jälkeläisistänsä
sitä onnea tule,
että istuisi Daavidin valtaistuimella
ja hallitsisi vielä Juudaa."
