24 LUKU.
Kaksi viikunakoria.
1Ja Herra näytti minulle näyn, ja katso, kaksi viikunakoria oli asetettu Herran temppelin edustalle, sen jälkeen kuin Nebukadressar, Baabelin kuningas, oli siirtänyt pois Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, ja Juudan päämiehet sekä sepät ja lukkosepät Jerusalemista ja vienyt heidät Baabeliin. 2Toisessa korissa oli ylen hyviä viikunoita, uudisviikunain kaltaisia, ja toisessa korissa oli ylen huonoja viikunoita, niin huonoja, ettei niitä voinut syödä. 3Ja Herra sanoi minulle:
"Mitä sinä näet, Jeremia?"
Minä vastasin: "Viikunoita.
Hyvät viikunat ovat ylen hyviä,
mutta huonot ovat ylen huonoja,
niin huonoja, ettei niitä voi syödä."
4Ja minulle tuli tämä Herran sana:
5"Näin sanoo Herra, Israelin Jumala:
Niinkuin näitä hyviä viikunoita,
niin minä katselen hyvällä suosiolla
Juudan pakkosiirtolaisia,
jotka minä lähetin tästä paikasta
kaldealaisten maahan.
6Ja minä käännän katseeni heihin,
heidän hyväksensä,
ja tuon heidät takaisin tähän maahan.
Minä rakennan heidät enkä hajota,
minä istutan heidät enkä revi pois.
7Ja minä annan heille sydämen,
heidän tunteakseen minut,
että minä olen Herra;
ja he saavat olla minun kansani,
ja minä olen heidän Jumalansa;
sillä he kääntyvät minun tyköni
kaikesta sydämestänsä.
8Mutta niinkuin tehdään huonoille viikunoille, joita ei voi syödä, kun ovat niin huonoja, niin minä, sanoo Herra, teen Sidkialle, Juudan kuninkaalle, ja hänen ruhtinailleen ja Jerusalemin jäännökselle, niille, jotka ovat jääneet jäljelle tähän maahan, ja niille, jotka asuvat Egyptin maassa: 9Minä teen heidät kauhistukseksi ja onnettomuudeksi kaikille valtakunnille maan päällä, häväistykseksi ja sananparreksi, pistopuheeksi ja kiroussanaksi kaikissa paikoissa, mihin minä heidät karkoitan. 10Ja minä lähetän heidän sekaansa miekan, nälän ja ruton, kunnes he ovat hävinneet siitä maasta, jonka minä olen antanut heille ja heidän isillensä."
