4 LUKU. 4

₁"Jos sinä käännyt, Israel, sanoo Herra,

niin käänny minun tyköni;

ja jos sinä poistat iljetyksesi

minun kasvojeni edestä,

niin et häädy harhailemaan;

₂jos sinä vannot: 'Niin totta kuin Herra elää'

uskollisesti, oikein ja vanhurskaasti,

niin kansat siunaavat itsensä hänen nimeensä,

ja hän on heidän kerskauksensa.

₃Sillä näin sanoo Herra

Juudan miehille ja Jerusalemille:

Raivatkaa itsellenne uudispelto,

älkääkä kylväkö orjantappurain sekaan.

₄Ympärileikatkaa itsenne Herralle

ja poistakaa sydämenne esinahka,

te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat,

ettei minun vihani syttyisi kuin tuli

ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa,

teidän tekojenne pahuuden tähden.

₅Julistakaa Juudassa ja Jerusalemissa,

kuuluttakaa ja sanokaa:

Puhaltakaa pasunaan kautta maan;

huutakaa täyttä kurkkua ja sanokaa:

'Kokoontukaa, ja menkäämme

varustettuihin kaupunkeihin'.

₆Nostakaa lippu Siionia kohti,

paetkaa pysähtymättä;

sillä minä annan tulla pohjoisesta

onnettomuuden ja suuren hävityksen.

₇Leijona on noussut tiheiköstänsä,

kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle,

lähtenyt asuinpaikastansa,

tekemään sinun maasi autioksi:

sinun kaupunkisi hävitetään asujattomiksi.

₈Sentähden kääriytykää säkkeihin,

valittakaa ja parkukaa,

sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."

₁₄Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta,

sinä Jerusalem, että pelastuisit.

Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi

väärät ajatuksesi?

₁₅Sillä kuule! Sanansaattaja Daanista,

onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta!

₁₆Kehoittakaa kansoja.

Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan:

"Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta

ja kohottavat huutonsa Juudan kaupunkeja vastaan".

₁₇Niinkuin pellon vartijat

he piirittävät sitä yltympäri,

koska se niskoitteli minua vastaan,

sanoo Herra.

₁₈Sinun vaelluksesi ja tekosi

ovat tuottaneet sinulle tämän:

tämän saat pahuudestasi;

niin, se on katkerata,

niin, se koskee sydämeesi asti.

₁₉Voi minun rintaani, voi minun rintaani!

Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni kammioita!

Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta,

sillä minä kuulen pasunan äänen, sotahuudon.

₂₀Hävitys tulee hävityksen päälle,

sillä koko maa on tuhottu;

äkisti ovat minun majani tuhotut,

silmänräpäyksessä minun telttani.

₂₁Kuinka kauan minun täytyy nähdä sotalippua,

kuulla pasunan ääntä?

₂₂Sillä minun kansani on hullu;

eivät he tunne minua.

He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;

he ovat viisaita tekemään pahaa,

mutta tehdä hyvää he eivät taida.

₂₃Minä katselin maata,

ja katso, se oli autio ja tyhjä,

ja taivasta, eikä siinä valoa ollut.

₂₄Minä katselin vuoria,

ja katso, ne järkkyivät,

ja kaikki kukkulat huojuivat.

₂₅Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä,

ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois.

₂₆Minä katselin, ja katso,

hedelmätarha oli erämaana,

ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet

Herran, hänen vihansa hehkun, edessä.

₂₇Sillä näin sanoo Herra:

Koko maa tulee autioksi,

vaikka minä en siitä peräti loppua tee.

₂₈Sentähden maa suree,

ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,

sillä minä olen puhunut, olen päättänyt,

enkä kadu, en siitä peräydy.

₂₉Ratsu- ja jousimiesten huutoa

pakenee koko kaupunki;

he menevät metsäntiheikköihin

ja nousevat kallioille.

Jokainen kaupunki on hyljätty,

eikä niissä kukaan asu.

₃₀Ja sinä tuhon oma, mitä teet,

kun pukeudut purppuraan,

kun koristaudut kultakoristeilla,

kun suurennat silmäsi ihomaalilla?

Turhaan sinä itsesi kaunistat.

Rakastajat ovat hyljänneet sinut,

he etsivät sinun henkeäsi.

₃₁Sillä minä kuulen huudon,

niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,

vaivan, niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,

tytär Siionin huudon;

hän vaikeroitsee, levittää kätensä:

"Voi minua, minun sieluni menehtyy

murhamiesten käsiin!"