10 LUKU. 10

₁'Minun sieluni on kyllästynyt elämään;

minä päästän valitukseni valloilleen

ja puhun sieluni murheessa,

₂minä sanon Jumalalle:

"Älä tuomitse minua syylliseksi;

ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.

₃Onko sinulla hyötyä siitä,

että teet väkivaltaa,

että oman käsialasi hylkäät,

mutta valaiset jumalattomain neuvoa?

₄Onko sinulla lihan silmät,

katsotko, niinkuin ihminen katsoo?

₅Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät,

ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,

₆koska etsit vääryyttä minusta

ja tutkit minun syntiäni,

₇vaikka tiedät, etten ole syyllinen

ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'

₈Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet;

yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.

₉Muista, että sinä olet muovaillut minut

niinkuin saven,

ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.

₁₀Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa

ja juoksuttanut niinkuin juustoa?

₁₁Sinä puetit minut nahalla ja lihalla

ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.

₁₂Elämän ja armon olet sinä minulle suonut,

ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.

₁₃Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän;

minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:

₁₄jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua,

ja minun rikostani et antanut anteeksi.

₁₅Jos olisin syyllinen, niin voi minua!

Ja vaikka olisin oikeassa,

en kuitenkaan voisi päätäni nostaa,

häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.

₁₆Jos minun pääni nousee,

niin sinä ajat minua niinkuin leijona

ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.

₁₇Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan,

ja vihasi minuun kasvaa,

ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.

₁₈Miksi toit minut ilmoille äitini

kohdusta?

Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!

₁₉Niin minä olisin,

niinkuin minua ei olisi ollutkaan;

minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.

₂₀Ovathan päiväni vähissä;

hän antakoon minun olla rauhassa,

hän kääntyköön minusta pois,

että hiukkasen ilostuisin,

₂₁ennenkuin lähden, ikinä palajamatta,

pimeyden ja synkeyden maahan,

₂₂maahan, jonka pimeys on

synkkä pilkkopimeä ja sekasorto

ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."