11 LUKU.
Soofarin ensimmäinen puhe: Jumala, jonka viisaus on tutkimaton, näkee sen, mikä ihmiseltä on salattu; jos hän puhuisi, niin hän osoittautuisi sekä oikeamieliseksi että lempeäksi tuomariksi. Job rukoilkoon häntä; silloin koittaa hänelle jälleen onnen päivä.
1Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2"Jäisikö suulas puhe vastausta vaille,
ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
3Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan,
niin että saisit pilkata,
kenenkään sinua häpeään häätämättä?
4Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä,
ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
5Mutta jospa Jumala puhuisi
ja avaisi huulensa sinua vastaan
6ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet,
että hänellä on ymmärrystä monin verroin!
Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon
montakin pahaa tekoasi.
7Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden
tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
8Se on korkea kuin taivas — mitä voit tehdä,
syvempi kuin tuonela — mitä voit ymmärtää?
9Se on pitempi kuin maa
ja laveampi kuin meri.
10Jos hän liitää paikalle ja vangitsee
ja kutsuu oikeuden kokoon,
niin kuka voi häntä estää?
11Sillä hän tuntee valheen miehet,
vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
12Onttopäinen mies voi viisastua
ja villiaasin varsa ihmistyä.
13Jos sinäkin valmistat sydämesi
ja ojennat kätesi hänen puoleensa —
14mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas
äläkä anna petoksen asua majoissasi —
15silloin saat kohottaa kasvosi
ilman häpeän tahraa,
olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
16Silloin unhotat onnettomuutesi,
muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
17Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää,
pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
18Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo;
tähystelet — käyt turvallisesti levolle,
19asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä,
ja monet etsivät sinun suosiotasi.
20Mutta jumalattomain silmät raukeavat;
turvapaikka on heiltä mennyt,
ja heidän toivonsa on huokaus."