21 LUKU. 21

₂"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani

ja suokaa minulle se lohdutus!

₃Kärsikää minua, että saan puhua.

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

₄Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

₅Kääntykää minuun, niin tyrmistytte

ja panette kätenne suullenne.

₆Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini:

₇Miksi jumalattomat saavat elää,

vanheta, jopa voimassa vahvistua?

₈Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,

heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

₉Heidän kotinsa ovat rauhassa,

kauhuista kaukana;

ei satu heihin Jumalan vitsa.

₁₀Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

₁₁Poikansa he laskevat ulos

niinkuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

₁₂He virittävät laulujaan

vaskirummun ja kanteleen kaikuessa

ja iloitsevat huilun soidessa.

₁₃He viettävät päivänsä onnessa,

mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

₁₄Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle:

'Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

₁₅Mikä on Kaikkivaltias,

että häntä palvelisimme?

Ja mitä hyötyä meillä on siitä,

että häntä rukoilemme?'

₁₆Katso, heidän onnensa ei ole

heidän omassa kädessänsä.

Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

₁₇Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu

ja heidät yllättää heidän turmionsa?

Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

₁₈Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet,

niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

₁₉Jumala muka säästää hänen lapsilleen

hänen onnettomuutensa.

Kostakoon hän hänelle itselleen,

niin että hän sen tuntee.

₂₀Nähköön hän perikatonsa omin silmin,

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

₂₁Sillä mitä hän välittää perheestänsä,

jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

₂₂Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,

hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

₂₃Toinen kuolee täydessä onnessansa,

kaikessa rauhassa ja levossa;

₂₄hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

₂₅Toinen kuolee katkeralla mielellä,

saamatta onnea maistaa.

₂₆Yhdessä he panevat maata multaan,

ja madot peittävät heidät.

₂₇Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

₂₈Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

₂₉niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?

Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

₃₀että paha säästetään onnettomuuden päivältä,

vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

₃₁Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja

hänen vaelluksestaan,

kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

₃₂Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

₃₃Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,

niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

₃₄Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta?

Entä vastauksenne —

niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."