20 LUKU. 20

₂"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta minun mieleni kuohuu.

₃Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla,

mutta minun ymmärrykseni henki

antaa minulle vastauksen.

₄Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,

siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

₅Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,

ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

₆Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen

ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

₇katoaa hän kuitenkin ainiaaksi

oman likansa lailla;

jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

₈Niinkuin uni hän lentää pois,

eikä häntä enää löydetä,

ja hän häipyy kuin öinen näky.

₉Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää,

eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

₁₀Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,

hänen kättensä on annettava pois

hänen omaisuutensa.

₁₁Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,

mutta sen täytyi mennä maata

multaan hänen kanssansa.

₁₂Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,

niin että hän kätkee sen kielensä alle,

₁₃säästää sitä eikä siitä luovu,

vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

₁₄niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,

tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

₁₅Hän nieli rikkautta,

ja hänen täytyy se oksentaa pois,

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

₁₆Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

₁₇Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

₁₈Hänen on annettava pois hankkimansa,

eikä hän saa sitä itse niellä;

ei ole hänen ilonsa

hänen voittamansa rikkauden veroinen.

₁₉Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa

ja heitti heidät siihen,

hän ryösti itselleen talon,

eikä saa siinä rakennella.

₂₀Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,

mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

₂₁Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,

sentähden hänen onnensa ei kestä.

₂₂Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

₂₃Kun hän on täyttämässä vatsaansa,

lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

₂₄Jos hän pakenee rautavaruksia,

niin lävistää hänet vaskijousi;

₂₅kun hän vetää ulos selästään nuolen,

käy hänen sappensa lävitse miekan salama.

Kauhut valtaavat hänet,

₂₆kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,

se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

₂₇Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

₂₈Minkä hänen talonsa tuotti,

menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

₂₉Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta,

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."