19 LUKU. 19

₂"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani

ja runtelette minua sanoillanne?

₃Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,

häpeämättä te minua rääkkäätte.

₄Olenko todella hairahtunut,

yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

₅Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan

ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

₆Tietäkää siis,

että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä

ja on kietonut minut verkkoonsa.

₇Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'

enkä saa vastausta;

huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

₈Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,

ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

₉Hän on riisunut minulta kunniani

ja ottanut kruunun minun päästäni.

niin että olen mennyttä,

ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

₁₁Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan

ja piti minua vihollisenansa.

₁₂Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä

ja tekivät tiensä minua vastaan

ja leiriytyivät minun majani ympärille.

₁₃Veljeni hän on minusta loitontanut;

tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

₁₄Läheiseni ovat minusta luopuneet,

ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

₁₅Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni

pitävät minua muukalaisena,

minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

₁₆Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;

minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

₁₇Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,

hajuni on äitini pojista ilkeä.

₁₈Poikasetkin halveksivat minua;

kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

₁₉Kaikki seuratoverini inhoavat minua,

ja ne, joita minä rakastin,

ovat kääntyneet minua vastaan.

₂₀Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,

eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

₂₁Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,

sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

₂₂Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,

ettekä saa kylläänne minun lihastani?

₂₃Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

₂₄rautataltalla ja lyijyllä

hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

₂₅Mutta minä tiedän lunastajani elävän,

ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

₂₆Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu

ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

₂₇Hänet olen minä näkevä apunani;

minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.

Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

₂₈Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'

— minusta muka löydetään asian juuri —

₂₉niin peljätkää miekkaa,

sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,

tietääksenne, että tuomari on."