31 LUKU. 31

₁"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

₂Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

₃Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

₄Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

₅Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

₆punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

₇Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

₈niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

₉Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

₁₀niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

₁₁sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

₁₂tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

₁₃Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

₁₄niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

₁₅Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

₁₆Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

₁₇Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

₁₈En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

₁₉Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

₂₀jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

₂₁jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

₂₂niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

₂₃Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

₂₄Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

₂₅jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

₂₆jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

₂₇sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

₂₈niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

₂₉Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

₃₀En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

₃₁Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

₃₂Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

₃₃Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

₃₄säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

₃₅Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

₃₆Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

₃₇Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

₃₈Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

₃₉jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

₄₀niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."