3 LUKU. 3

₁Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

₂Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

₃Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

₄Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

₅Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

₆Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

₇Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

₈Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

₉Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

₁₀Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

₁₁Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

₁₂Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

₁₃Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

₁₄Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

₁₅Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

₁₆Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

₁₇Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

₁₈Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

₁₉Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

₂₀Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

₂₁Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

₂₂Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

₂₃se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

₂₄Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

₂₅Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

₂₆Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

₂₇Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

₂₈Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

₂₉Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

₃₀Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

₃₁Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

₃₂vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

₃₃Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

₃₄Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

₃₅kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

₃₆kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

₃₇Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

₃₈Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

₃₉Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

₄₀Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

₄₁Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

₄₂Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

₄₃olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

₄₄olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

₄₅Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

₄₆Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

₄₇Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

₄₈Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

₄₉Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

₅₀siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

₅₁Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

₅₂Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

₅₃He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

₅₄Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

₅₅Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

₅₆Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

₅₇Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

₅₈Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

₅₉Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

₆₀Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

₆₁Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

₆₂Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

₆₃Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

₆₄Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

₆₅Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

₆₆Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.