2 LUKU. 2

₁ (2) Hajottaja hyökkää sinua vastaan!

Vartioitse varustuksia, tähystä tietä,

vahvista vyötäiset, kokoa kaikki voimasi.

₂ (3) Sillä Herra saattaa entiselleen

Jaakobin korkeuden

niinkuin myös Israelin korkeuden,

sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet

ja turmelleet niiden viiniköynnökset.

₃ (4) Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset,

urhot purppurapukuiset,

sotavaunut säihkyvät teräksen tulta

hänen varustautumispäivänänsä,

ja kypressikeihäät heiluvat.

₄ (5) Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla,

syöksyvät sekaisin toreilla;

ne ovat nähdä kuin tulenliekit,

ne kiitävät kuin salamat.

₅ (6) Hän muistaa ylhäisensä.

Ne tulevat niin, että kaatuilevat,

kiiruhtavat sen muurille.

Mutta suojakatos on pantu kuntoon.

₆ (7) Virranpuoleiset portit on aukaistu,

palatsi menehtyy pelkoon.

₇ (8) Päätös on tullut:

se on paljastettu, viety pois;

ja sen orjattaret huokailevat,

kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa.

₈ (9) Niinive on ollut kuin vetten täyttämä lammikko

päiviensä alusta asti.

Nyt ne pakenevat! —

"Seis! Seiskää!" Mutta yksikään ei käänny.

₉ (10) Ryöstäkää hopeata, ryöstäkää kultaa.

Loppumattomat ovat varat,

ylen paljon kaikkinaisia kalliita kaluja. —

₁₀ (11) Tyhjänä kaikki, typötyhjänä, hävitettynä!

Sydämet raukeavat, polvet tutisevat,

kaikki lanteet vapisevat,

ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.

₁₁ (12) Missä on nyt leijonain tyyssija,

nuorten jalopeurain syöntipaikka,

jossa leijona käyskenteli,

naarasleijona ja leijonanpentu,

kenenkään peloittelematta?

₁₂ (13) Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat,

ja surmasi naarasleijonillensa,

täytti luolansa saaliilla

ja tyyssijansa raatelemallaan.

₁₃ (14) Katso, minä käyn sinun kimppuusi,

sanoo Herra Sebaot,

poltan savuksi sinun sotavaunusi,

ja sinun nuoret jalopeurasi syö miekka.

Minä lopetan maan päältä sinun raatelusi,

eikä kuulla enää sinun sanansaattajaisi ääntä.