3 LUKU. 3

₁Voi verivelkojen kaupunkia,

joka on täpötäynnä valhetta ja raastosaalista;

ei taukoa ryöstäminen!

₂Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät,

hevoset kiitävät, vaunut hyppivät,

₃ratsut karkaavat pystyyn,

miekat välkkyvät, keihäät salamoivat.

Paljon kaatuneita, läjittäin ruumiita,

loppumatta raatoja!

Heidän raatoihinsa lankeillaan.

₄Kaikki tämä porton suuren haureuden tähden,

tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren,

joka myi kansakunnat haureudellaan,

sukukunnat velhouksillansa.

₅Katso, minä käyn sinun kimppuusi,

sanoo Herra Sebaot,

nostan sinun liepeesi kasvojesi yli

ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi,

valtakunnille sinun häpeäsi.

₆Ja minä viskaan likaa sinun päällesi,

häpäisen sinut ja panen sinut julkinähtäväksi.

₇Ja kaikki, jotka näkevät sinut,

kaikkoavat sinusta kauas

ja sanovat: "Hävitetty on Niinive!

Kuka sitä surkuttelisi,

mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"

₈Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon,

joka istui hallitsijana virtojen ääressä,

vetten ympäröimänä,

jolla oli virta varustuksena ja virta muurina?

₉Sen väkevyytenä oli Etiopia

ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää.

Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset.

₁₀Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen.

Senkin pienet lapset murskattiin

kaikkien katujen kulmissa,

sen ylhäisistä heitettiin arpaa,

ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.

₁₁Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen;

myös sinä olet etsivä suojaa vihamiehen uhatessa.

₁₂Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita,

joissa on varhaisviikunoita:

jos niitä pudistellaan,

ne putoavat syöjän suuhun.

₁₃Katso, sotaväkesi, mikä sinulla on, on naisia.

Sinun maasi portit ovat selkoselällään

sinun vihamiehillesi.

Tuli kuluttaa sinun salpasi.

₁₄Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta,

vahvista varustuksiasi,

astu liejuun, polje savea,

käy kiinni tiilenmuottiin.

₁₅Siinä on tuli sinut kuluttava,

miekka on sinut tuhoava,

se on syövä sinut niinkuin syöjäsirkat,

vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat,

vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

₁₆Sinä olet lisännyt kauppiaasi

lukuisammiksi kuin taivaan tähdet:

syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois.

₁₇Sinulla on ennusmiehiä kuin heinäsirkkoja,

kirjureita kuin sirkkaparvea,

joka asettuu aidoille kylmänä päivänä;

kun aurinko on noussut, ne pakenevat,

eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat.

₁₈Sinun paimenesi, Assurin kuningas,

ovat nukkuneet,

sinun ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi.

Sinun väkesi on hajaantunut vuorille,

eikä ole kokoajaa.

₁₉Auttamaton on sinun perikatosi,

parantumaton sinun haavasi.

Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta,

paukuttavat sinulle käsiänsä.

Sillä ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi?