6 LUKU. 6

₁Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut,

lyönyt kättä vieraalle;

₂jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin,

joutunut suusi sanoista kiinni,

₃niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä,

koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin:

Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;

₄älä suo silmillesi unta

äläkä silmäluomillesi lepoa.

₅Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli,

niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.

₆Mene, laiska, muurahaisen tykö,

katso sen menoja ja viisastu,

₇Vaikka sillä ei ole ruhtinasta,

ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,

₈se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä

ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.

₉Kuinka kauan sinä, laiska, makaat,

milloinka nouset unestasi?

₁₀Nuku vielä vähän, torku vähän,

makaa vähän ristissä käsin,

₁₁niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo

ja puute niinkuin asestettu mies.

₁₂Kelvoton ihminen, väärä mies on se,

joka kulkee suu täynnä vilppiä,

₁₃silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa,

sormillansa viittoo,

₁₄kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee,

riitoja rakentaa.

₁₅Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä,

tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.

₁₆Näitä kuutta Herra vihaa,

ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:

₁₇ylpeitä silmiä, valheellista kieltä,

käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

₁₈sydäntä, joka häijyjä juonia miettii,

jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

₁₉väärää todistajaa, joka valheita puhuu,

ja riidan rakentajaa veljesten kesken.

₂₀Säilytä, poikani, isäsi käsky

äläkä hylkää äitisi opetusta.

₂₁Pidä ne aina sydämellesi sidottuina,

kääri ne kaulasi ympärille.

₂₂Kulkiessasi ne sinua taluttakoot,

maatessasi sinua vartioikoot,

herätessäsi sinua puhutelkoot.

₂₃Sillä käsky on lamppu, opetus on valo,

ja kurittava nuhde on elämän tie,

₂₄että varjeltuisit pahasta naisesta,

vieraan vaimon liukkaasta kielestä.

₂₅Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan,

älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.

₂₆Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin,

ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.

₂₇Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan,

puvun häneltä palamatta?

₂₈Voiko kukaan kävellä hiilloksella,

jalkain häneltä kärventymättä?

₂₉Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo:

ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.

₃₀Eikö halveksita varasta,

vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?

₃₁Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava,

annettava kaikki talonsa varat.

₃₂Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön;

itsensä menettää, joka niin tekee.

₃₃Hän saa vaivan ja häpeän,

eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.

₃₄Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan,

ja säälimätön on hän koston päivänä.

₃₅Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta,

ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.