22 LUKU. 22

₁Laiska on tahratun kiven kaltainen,

ja jokainen viheltää hänelle

hänen kunniattomuutensa tähden.

₂Laiska on lantakokkareen kaltainen:

jokainen, joka sen nostaa,

pudistaa kättänsä.

₃On häpeä isälle,

että hän on siittänyt kurittoman,

ja sellainen tytär syntyy vahingoksi.

₄Ymmärtäväinen tytär

saa itselleen miehen;

mutta joka tuottaa häpeätä,

se on siittäjälleen suruksi.

₅Julkea nainen häpäisee isänsä

ja miehensä,

ja molemmat häntä halveksivat.

₆Kuin soitanto surun aikana

on ajaton puhe,

mutta vitsat ja kuritus

ovat joka aika viisautta.

₇Joka tyhmää opettaa,

se saviastiaa paikkaa,

se herättelee nukkujaa syvästä unesta.

₈Joka puhuu tyhmälle,

puhuu torkkujalle;

ja lopuksi tämä sanoo: "Mitä se oli?"

₁₁Itke kuollutta,

sillä valo on häneltä mennyttä;

ja itke tyhmää,

sillä ymmärrys on häneltä mennyttä.

Kuollutta itke vähemmän,

sillä hän on päässyt rauhaan;

mutta tyhmän elämä on pahempi

kuin kuolema.

₁₂Suru kuolleesta kestää

seitsemän päivää,

mutta tyhmästä ja jumalattomasta

kaikki hänen elinpäivänsä.

₁₃Älä puhu paljon älyttömän kanssa

äläkä seurustele

ymmärtämättömän kanssa.

Varo itsesi hänestä, ettet saisi vaivaa

etkä tahrautuisi,

kun hän pudistaa itseänsä.

Vältä häntä, niin saat rauhan

etkä joudu kärsimään

hänen mielettömyydestään.

₁₄Mikä on raskaampaa kuin lyijy?

Ja mikä muu sopisi sille nimeksi

kuin "tyhmä"?

₁₅Hiekkaa ja suolaa ja rautaharkkoa

on keveämpi kantaa

kuin ymmärtämätöntä ihmistä.

₁₆Hirsisalvos,

jolla rakennus on sidottu,

ei hajoa maanjäristyksessä.

Samoin sydän,

joka on luja harkitussa päätöksessään,

on pelkäämätön vaaran hetkenä.

₁₇Sydän, joka pysyy vahvana

ymmärtäväisessä harkinnassa,

on kuin hiekkalaasti-koriste

tasoitetussa seinässä.

₁₈Sora, joka on kukkulan laella,

ei kestä paikoillaan myrskyssä.

Samoin sydän,

joka tyhmän harkinnan tähden on arka,

ei kestä mitään peljätystä.

₁₉Joka pistää silmään,

saa vuotamaan kyyneleet;

ja joka pistää sydämeen,

saa tuntumaan tuskan.

₂₀Joka viskaa kivellä lintuja,

peljättää ne pois;

ja joka soimaa ystävää,

lopettaa ystävyyden.

₂₁Jos olet paljastanut miekan

ystävääsi vastaan,

älä ole toivoton,

sillä vielä on paluutie.

₂₂Jos olet avannut suusi

ystävääsi vastaan,

älä pelkää, sillä sovinto voi syntyä.

Mutta soimausta ja ylpeilyä

ja salaisuuden ilmaisemista

ja kavalaa juonta —

niitä pakenee jokainen ystävä.

₂₃Hanki lähimmäisesi luottamus,

kun hän on köyhä,

että saisit, jos hänen hyvin käy,

siitä yhdessä nauttia.

Pysy uskollisena hänelle ahdingon aikana,

että, jos hän saa perinnön,

perisit yhdessä sinäkin.

₂₄Savua ja haikua tulee uunista,

ennenkuin tuli syttyy;

samoin käyvät herjaukset

veritekojen edellä.

₂₅En minä häpeä suojella ystävääni

enkä piileskele hänen kasvojansa.

₂₆Ja jos minulle tapahtuu pahaa

hänen tähtensä,

niin jokainen, joka sen kuulee,

varoo häntä.