23 LUKU. 23

₁22:27Jospa minulla olisi vartijat suuni edessä

ja huulillani taidokkaasti tehty sinetti,

etten suuni tähden joutuisi lankeemukseen

ja ettei oma kieleni minua kadottaisi.

1Herra, minun isäni

ja elämäni valtias!

Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille,

älä salli minun niiden kautta langeta.

₂Kuka asettaisi vitsat

minun ajatusteni varalle

ja kurituksen viisauteen

minun sydämeni varalle,

etteivät ne säälisi minun hairahduksiani

eikä hän jättäisi rankaisematta

minun ajatusteni syntejä,

₃etteivät hairahdukseni lisääntyisi

ja ettei syntejä tulisi minulle paljon,

niin että minä lankeaisin

vastustajaini nähden,

ja vihamieheni saisivat iloita minusta!

₄Herra, minun Isäni

ja elämäni Jumala!

Älä salli minulle irstasta silmänluontia

₅ja käännä himo minusta pois.

₆Vatsan halu ja hekuma

älkööt saako minua valtaansa,

äläkä anna minun joutua

häpeämättömään mieleen.

₇Kuulkaa, lapset, suun kurissapidosta.

Joka siitä ottaa vaarin, se ei joudu kiinni.

₈Omiin huuliinsa takertuu

syntinen ja pilkkaaja ja ylpeä:

niihin he kompastuvat.

₉Älä totuta suutasi vannomiseen

äläkä ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä.

₁₀Sillä niinkuin orjalta,

joka lakkaamatta hosutaan,

ei milloinkaan puutu haavoja,

niin ei se, joka alati vannoo

ja lausuu Herran nimeä,

milloinkaan pysy puhtaana synnistä.

₁₁Mies, joka paljon vannoo,

tekee paljon laittomuutta,

eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus.

Jos hän erhettyy,

pysyy hänen syntinsä hänen päällään;

ja jos hän ei siitä välitä,

tekee hän kaksinkertaisen synnin.

Ja jos hän vannoo väärin,

ei häntä syyttömäksi lueta;

sillä hänen huoneensa on oleva

onnettomuuksia täynnä.

₁₂On eräs puhetapa,

joka tuottaa kuoleman.

Älköön sitä löydettäkö

Jaakobin perintöosasta.

Kaikki tällainen olkoon

hurskaista kaukana,

älköötkä he kietoko itseänsä synteihin.

₁₃Älä totuta suutasi

törkeään raakuuteen,

sillä siitä tulee synnillinen puhe.

₁₄Muista isääsi ja äitiäsi,

kun istut korkea-arvoisten parissa,

ettet unhottaisi heitä näiden edessä

ja käyttäytymiselläsi näyttäisi,

että olet tyhmä;

muutoin sinä joudut toivomaan,

ettet olisi syntynyt,

ja kiroamaan syntymäpäiväsi.

₁₅Ihminen, joka totuttaa itsensä

pilkallisiin sanoihin,

jää kasvatusta vaille

kaikiksi elinpäivikseen.

₁₆Kaksi ihmislajia tekee pallon syntiä,

ja kolmas tuottaa päällensä vihan.

Himosta hehkuva sielu

on kuin palava tuli:

se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä.

Ihminen, joka tekee huorin

omassa ruumiissaan,

ei herkeä,

ennenkuin tuli on palanut loppuun.

₁₇Haureelliselle ihmiselle

on kaikki leipä makeata;

ei hän lakkaa, ennenkuin kuolee.

₁₈Ihminen, joka jättää

oman aviovuoteensa,

sanoo mielessään: "Kuka minut näkee?

Pimeys on minun ympärilläni,

ja seinät suojaavat minut,

eikä kukaan minua näe;

mitä minä pelkäisin?

Korkein ei minun syntejäni muista."

₁₉Ihmissilmiä hän pelkää

eikä tiedä, että Herran silmät

ovat kymmentuhansin verroin

kirkkaammat aurinkoa,

katselevat ihmisten kaikkia teitä

ja näkevät salaisetkin loukot.

₂₀Kaiken hän tuntee jo ennen,

kuin se on luotu;

samoin sen jälkeen,

kuin se on loppuun saatettu.

₂₁Sellainen mies saa rangaistuksensa

kaupungin kaduilla,

ja hänet otetaan kiinni,

missä hän ei aavistakaan.

₂₂Samoin käy vaimon,

joka on hyljännyt miehensä

ja hankkinut perillisen vieraasta miehestä.

₂₃Sillä hän on ensiksikin

ollut tottelematon Korkeimman laille

ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan

ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion

sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä.

₂₄Hänet viedään seurakunnan eteen,

ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa:

₂₅eivät hänen lapsensa juurru,

eivätkä hänen oksansa hedelmää anna.

₂₆Muistonsa hän jättää jälkeensä

kiroussanaksi,

eikä hänen häpeäänsä pyyhitä pois.

₂₇Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään,

että ei ole mitään parempaa

kuin Herran pelko

eikä mitään makeampaa

kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.