2. kuninkaiden kirja 1

₁Ahabin kuoleman jälkeen Moab nousi kapinaan ja irrottautui Israelista.

₂Ahasja putosi Samarian kaupungissa kattohuoneestaan ikkunasäleikön läpi ja loukkaantui pahasti. Hän lähetti silloin miehiä kysymään Ekronin jumalalta Baal-Sebubilta, toipuisiko hän vammastaan. ₃Mutta Herran enkeli sanoi tisbeläiselle Elialle: »Lähde Samarian kuninkaan sananviejiä vastaan ja sano heille: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun teidän pitää käydä kuulemassa Ekronin jumalaa Baal-Sebubia? ₄Herra sanoo kuninkaalle näin: ’Vuoteelta, jolle olet asettunut, sinä et enää nouse, sillä sinä olet kuoleman oma.’» Elia lähti matkaan.

₅Lähetit palasivat kuninkaan luo, ja hän kysyi heiltä: »Kuinka te nyt jo tulette takaisin?» ₆Lähetit vastasivat hänelle: »Eräs mies tuli meitä vastaan ja sanoi meille: ’Palatkaa kuninkaan luo, joka teidät lähetti, ja viekää hänelle tämä Herran sana: Eikö Israelissa muka ole Jumalaa, kun lähetät pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta? Tämän vuoksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.’» ₇Kuningas kysyi läheteiltä: »Minkä näköinen se mies oli, joka tuli teitä vastaan ja puhui teille noin?» ₈He vastasivat: »Hänellä oli talja yllään ja vyötäisillään nahkavyö.» »Se oli tisbeläinen Elia!» sanoi kuningas.

₉Kuningas lähetti Elian luo viidenkymmenenpäällikön miehineen. Elia istui vuoren laella, kun päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla kaupunkiin.» ₁₀Mutta Elia vastasi päällikölle: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Silloin taivaasta löi alas tuli, ja se poltti päällikön ja hänen viisikymmentä miestään.

₁₁Kuningas lähetti Elian luo toisen viidenkymmenenpäällikön miehineen. Päällikkö tuli hänen luokseen ja sanoi: »Jumalan mies! Kuningas käskee sinun tulla heti kaupunkiin.» ₁₂Mutta Elia vastasi heille: »Jos minä olen Jumalan mies, tulkoon tuli alas taivaasta ja polttakoon sinut ja kaikki viisikymmentä miestäsi.» Taas löi Jumalan tuli alas taivaasta ja poltti päällikön kaikkine miehineen.

₁₃Kuningas lähetti vielä kolmannenkin viidenkymmenenpäällikön joukkonsa kanssa. Kun tämä kolmas päällikkö tuli paikalle, hän polvistui Elian eteen ja pyysi häneltä armoa sanoen: »Jumalan mies! Säästä minun henkeni ja näiden viidenkymmenen palvelijasi henki! ₁₄Taivaasta on lyönyt alas tuli, ja se on polttanut kaksi edellistä päällikköä miehineen, mutta säästä minun henkeni!» ₁₅Herran enkeli sanoi silloin Elialle: »Lähde hänen kanssaan, älä pelkää häntä.» Niin Elia lähti ja meni päällikön kanssa kuninkaan luo. ₁₆Hän sanoi kuninkaalle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä panit miehesi pyytämään vastausta Baal-Sebubilta, Ekronin jumalalta, ikään kuin Israelissa ei olisi Jumalaa, jonka puoleen kääntyä. Siksi sinä et enää nouse vuoteelta, jolle olet asettunut, vaan olet kuoleman oma.’»

₁₇Ahasja kuoli, niin kuin Elia Herran sanan mukaisesti oli ennustanut. Hänellä ei ollut poikaa, ja niin hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen veljensä Joram. Tämä tapahtui Juudan kuninkaan Joramin, Josafatin pojan, toisena hallitusvuotena. ₁₈Kaikki muu, mitä Ahasjasta ja hänen teoistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan.