2. kuninkaiden kirja 9

₁Profeetta Elisa kutsui yhden oppilaistaan ja sanoi hänelle: »Vyötä viittasi ja lähde Ramot-Gileadiin. Ota tämä öljypullo mukaasi. ₂Kun saavut kaupunkiin, etsi käsiisi Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika. Mene hänen luokseen, ota hänet erilleen toveriensa keskeltä ja vie hänet talon perimmäiseen huoneeseen. ₃Ota siellä öljypullosi, kaada hänen päähänsä öljyä ja sano: Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’ Avaa sitten ovi ja lähde heti pois, älä jää sinne.»

₄Profeetanoppilas, joka oli vielä nuorukainen, lähti Ramot-Gileadiin. ₅Kun hän saapui sinne, sotaväen päälliköt olivat koolla. Oppilas sanoi: »Minulla on sinulle asiaa, päällikkö.» »Kenelle meistä?» kysyi Jehu. »Sinulle, päällikkö», hän vastasi. ₆Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi. ₇Sinä hävität herrasi Ahabin suvun, ja niin minä kostan profeettojen ja muiden palvelijoitteni veren, joka tahraa Isebelin käsiä. ₈Koko Ahabin suku on tuhoutuva, minä hävitän Israelista kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin. ₉Minä teen Ahabin suvulle niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. ₁₀Isebelin syövät koirat Jisreelin maatilalla, eikä kukaan hautaa häntä.’» Sitten oppilas avasi oven ja lähti kiireesti pois.

₁₁Kun Jehu tuli ulos kuninkaan päälliköiden luo, he kysyivät häneltä: »Onko kaikki hyvin? Miksi se hullu tuli sinun luoksesi?» Hän vastasi heille: »Kyllähän te sen miehen ja hänen puheensa tunnette.» ₁₂Mutta he sanoivat: »Älä kiertele, kerro meille totuus.» Niin Jehu kertoi, kuinka profeetanoppilas oli sanonut hänelle: »Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’» ₁₃Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: »Jehu on kuningas!»

₁₄Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika, teki salaliiton Joramia vastaan. Kuningas Joram oli juuri ollut Ramot-Gileadissa johtamassa koko Israelin sotaväkeä, kun se Syyrian kuninkaan Hasaelin hyökättyä maahan puolusti kaupunkia. ₁₅Hän oli kuitenkin palannut sieltä Jisreeliin hoitamaan haavojaan, joita syyrialaiset olivat häneen lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Niinpä Jehu sanoi: »Jos toivotte, että aikeistamme tulee totta, älkää päästäkö täältä ketään viemään niistä tietoa Jisreeliin.» ₁₆Jehu nousi vaunuihinsa ja lähti itse Jisreeliin, koska Joram poti siellä haavojaan. Myös Juudan kuningas Ahasja oli tullut sinne katsomaan Joramia.

₁₇Tähystäjä, joka oli Jisreelin tornissa vartiossa, näki Jehun joukkojen tulevan hurjaa vauhtia. Kun hän ilmoitti, että joukko oli näkyvissä, Joram sanoi: »Lähetä ratsumies heitä vastaan kysymään, tulevatko he rauhallisin aikein.» ₁₈Ratsumies lähti heitä vastaan ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!» Tähystäjä ilmoitti, että lähetti oli jäänyt joukon luo eikä ollut lähtenyt takaisin. ₁₉Kuningas lähetti silloin toisen ratsumiehen. Tämä saapui joukon luo ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!» ₂₀Tähystäjä ilmoitti kuninkaalle: »Hän meni heidän luokseen, muttei lähtenyt takaisin. He ajavat vaunuillaan kuin hurjapäät, aivan kuin Jehu, Nimsin poika.»

₂₁Silloin Joram sanoi: »Valjastakaa vaunut!» Hänen sotavaununsa valjastettiin. Niin Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja lähtivät kumpikin vaunuissaan kaupungista ja menivät Jehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maatilalla. ₂₂Kun Joram näki Jehun, hän kysyi: »Tuletko rauhallisin aikein, Jehu?» Tämä vastasi: »Miten voit luullakaan sellaista, kun äitisi Isebel yhä suosii noituutta ja haureellisia menoja!» ₂₃Silloin Joram käänsi vaununsa ja lähti pakoon huutaen Ahasjalle: »He ovat nousseet kapinaan, Ahasja!» ₂₄Mutta Jehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli meni sydämen läpi, ja Joram lyyhistyi vaunuihinsa.

₂₅Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ₂₆’Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.’ Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja heitä pellolle.»

₂₇Kun Juudan kuningas Ahasja näki, mitä tapahtui, hän pakeni Bet-Ganiin päin. Mutta Jehu lähti takaa-ajoon ja huusi: »Tappakaa hänetkin!» He haavoittivat Ahasjaa Jibleamin luona hänen noustessaan vaunuillaan Gurin rinnettä. Ahasja pääsi pakoon Megiddoon, mutta kuoli siellä. ₂₈Kuninkaan palvelijat veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet Daavidin kaupunkiin hänen omaan hautaansa isiensä viereen. ₂₉Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista hallitusvuotena.

₃₀Jehu oli jo tulossa Jisreeliin, kun Isebel kuuli tapahtuneesta. Hän kaunisti värillä silmänsä, koristeli hiuksensa ja asettui ikkunan ääreen katselemaan. ₃₁Kun Jehu tuli portista, Isebel huusi: »Oletko nyt tyytyväinen, kun olet murhannut herrasi niin kuin Simri?» ₃₂Jehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: »Kuka teistä on minun puolellani?» Pari hovimiestä kumartui silloin ikkunasta hänen puoleensa. ₃₃»Työntäkää hänet alas», Jehu sanoi, ja hovimiehet työnsivät Isebelin ikkunasta. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosten päälle, ja Jehu ajoi vaunuillaan hänen ylitseen. ₃₄Jehu tuli sisään, söi ja joi ja sanoi: »Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär.» ₃₅Mutta kun Isebeliä mentiin hautaamaan, hänestä ei löydetty muuta kuin pääkallo, jalat ja kädet. ₃₆Hautaajat tulivat takaisin ja kertoivat tämän Jehulle. Silloin hän sanoi: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ’Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin, ₃₇ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.’»