5. Mooseksen kirja 33

– Herra tuli Siinailta,

Seiristä hän loisti kirkkaana kuin aurinko,

hän ilmestyi Paranin vuorelta

ja saapui Meribat-Kadesiin.

Tuli loimusi hänen oikealla puolellaan.

₃Herra rakastaa heimojaan,

hän varjelee kaikkia omiaan.

He laskeutuvat hänen jalkojensa juureen

ja ottavat opikseen hänen sanansa.

₄Mooses antoi meille lain,

perinnöksi Jaakobin seurakunnalle.

₅Jesurun sai kuninkaan,

kun kansan päämiehet kokoontuivat,

kun Israelin heimot olivat koolla.

₆Sitten Mooses sanoi:

– Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko,

vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä.

₇Juudan hän siunasi näin:

– Kuule, Herra, Juudan huuto,

tuo hänet takaisin kansansa luo.

Hän taistelee kaikkien puolesta,

auta sinä häntä hänen vihollisiaan vastaan.

₈Leevistä hän sanoi:

– Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Leeville,

uskolliselle palvelijallesi,

jota sinä Massassa koettelit,

jonka kanssa sinä kamppailit Meriban vesipaikalla.

₉Hän sanoi vanhemmistaan: »En tunne heitä.»

Hän ei myöntänyt veljiään veljikseen

eikä lapsiaan lapsikseen.

Hän noudatti sinun käskyjäsi,

piti kunniassa sinun liittosi.

₁₀Hän opettaa sinun säädöksesi Jaakobille,

sinun lakisi Israelille.

Hän tarjoaa sinulle uhrisavun tuoksua,

hän tuo kokonaisuhrit sinun alttarillesi.

₁₁Siunaa, Herra, hänen voimaansa.

Ole suopea hänen työtään kohtaan.

Murskaa hänen vastustajiensa luut,

lyö hänen vihamiehensä, niin etteivät he enää nouse.

₁₂Benjaminista hän sanoi:

– Herran lemmikki asuu turvassa.

Korkein varjelee häntä alituisesti

ja asuu hänen luonaan vuorten keskellä.

₁₃Joosefista hän sanoi:

– Herra siunatkoon hänen maataan

parhaalla, mitä taivas antaa,

siunatkoon kasteella

ja vedellä, joka kumpuaa maan syvyyksistä,

₁₄parhaalla, mikä auringon voimasta kypsyy,

vuodenaikojen parhailla antimilla,

₁₅parhaalla, mitä ikivanhat vuoret tarjoavat,

mitä ikuiset kukkulat tuottavat,

₁₆parhaalla, mitä maa runsaudestaan antaa.

Hän, joka asuu palavassa pensaassa,

siunatkoon häntä suosiollaan.

Kaikki tämä tulkoon Joosefin osaksi,

hänen, joka on päämies veljiensä joukossa.

₁₇Hänen esikoispoikansa on hänen ylpeytensä,

sonni, jolla on sarvet kuin villihärällä.

Niillä hän lävistää kansakuntia,

puskee ne maan ääriin saakka.

Sellaisia ovat Efraimin kymmenettuhannet,

sellaisia Manassen tuhatpäiset joukot.

₁₈Sebulonista hän sanoi:

– Iloitse, Sebulon, retkilläsi,

ja sinä, Isaskar, teltoillasi.

₁₉He kutsuvat kansoja vuorelleen,

he uhraavat siellä määräuhreja.

He keräävät merten rikkauksia

ja hiekkaan kätkettyjä aarteita.

₂₀Gadista hän sanoi:

– Ylistetty olkoon Herra, joka tekee laajaksi Gadin maan!

Gad on asettunut aloilleen kuin leijona,

valmiina raatelemaan käsivarren ja pään.

₂₁Hän valitsi itselleen parhaan osan,

hän sai ruhtinaan osuuden.

Kun kansan päämiehet kokoontuivat,

hän teki Herralle otollisia tekoja,

täytti hänen käskynsä yhdessä Israelin kanssa.

₂₂Danista hän sanoi:

– Dan on leijonanpentu,

joka hyökkää Basanista.

₂₃Naftalista hän sanoi:

– Naftalilla on onnea ylen määrin,

runsain mitoin Herran siunausta.

Hän ottaa haltuunsa lännen ja etelän.

₂₄Asserista hän sanoi:

– Siunatuin kaikista pojista on Asser.

Olkoon hän veljiensä suosikki,

saakoon hän kahlata oliiviensa öljyssä.

₂₅Hänen salpansa ovat rautaa ja pronssia,

hänen voimansa on uusi päivästä päivään.

₂₆Ei ole, Jesurun, ketään sinun Jumalasi kaltaista!

Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi,

saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan.

₂₇Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,

sinua kantavat ikuiset käsivarret.

Hän karkotti tieltäsi viholliset

ja käski sinun hävittää heidät.

₂₈Israel saa asua turvassa,

Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan

viljan ja viinin maassa,

missä taivaskin tihkuu kastetta.

₂₉Onnellinen olet sinä, Israel,

kansa vailla vertaa!

Herra auttaa sinut voittoon.

Hän on kilpesi ja turvasi,

voittoisa miekkasi sodassa.

Sinun vihollisesi ryömivät edessäsi maassa,

ja sinä tallaat heidät jalkoihisi.