Faraon mahti ja tuho
1Oli yhdestoista vuosi, kolmannen kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2»Ihminen, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen korskealle joukolleen:
– Mihin vertaisin sinua ja suuruuttasi?
3Sinä olet kuin sypressi,
kuin Libanonin setri,
jonka mahtavat oksat varjosivat maan.
Se kasvoi korkeaksi,
sen latva kohosi
pilvien keskeen.
4Se sai voimansa vedestä,
sitä kasvatti syvyyksien virta,
joka ulotti monet haaransa
sen kasvupaikkaan
ja lähetti purojaan
kaikille metsän puille.
5Sen tähden se kasvoi korkeammaksi
kuin toiset metsän puut,
sen tähden se haarautui haarautumistaan
ja kurkotti oksiaan.
Se sai paljon vettä ja kasvoi.
6Sen oksilla pesivät
kaikki taivaan linnut,
sen lehvien suojassa syntyivät
kaikki metsän eläimet,
sen varjossa asuivat
kaikki maailman kansat.
7Siitä kasvoi suuri ja kaunis puu,
ja se ulotti oksansa etäälle,
sillä sen juuret yltivät
suuriin vesiin asti.
8Yksikään Jumalan puutarhan setri
ei ollut sen vertainen.
Sypressipuiden oksia
ei voinut verrata sen oksiin,
eivätkä plataanien latvat
olleet sen latvojen vertaiset.
Yksikään Jumalan puutarhan puu
ei ollut niin kaunis.
9Minä tein siitä kauniin puun,
haarautuvan ja tuuhean.
Kaikki Eedenin puut, Jumalan puutarhan puut
kadehtivat sitä.
10»Sen tähden sanoo Herra Jumala: Koska se on kasvanut niin korkeaksi, että on kurottanut latvansa pilviin ja ylpistynyt omasta korkeudestaan, 11minä annan sen kansojen käskijän armoille, ja hän tekee sille sen, mitä jumalattomille tehdään. Minä olen sen hylännyt.
12»Niin muukalaiset, kansoista julmimmat, kaatoivat sen. He paiskasivat sen vuorille, ja sen oksat lentelivät kaikkialle laaksoihin, sen latvukset pirstoutuivat joka puolelle maata purojen uomiin, ja maan kaikki kansat lähtivät sen lehvien varjosta ja jättivät sen. 13Sen kaatuneelle rungolle tekivät pesänsä taivaan linnut, ja sen oksien suojaan asettuivat metsän eläimet.
14»Enää eivät veden äärellä kasvavat puut kohoa korkeuksiin, enää ne eivät kohota latvaansa pilvien keskelle. Yksikään vettä juova puu ei enää kestä lujana korkeuksissaan. Ne syöstään kaikki kuoleman valtaan, alimpaan tuonelaan, hautaan vaipuneiden ihmisten pariin.
15»Näin sanoo Herra Jumala: Sinä päivänä, jona se puu suistuu tuonelaan, minä panen kaikki syvyyden vedet murehtimaan, minä peitän ne ja estän niitä virtaamasta. Libanonin vuoret minä puen surupukuun sen puun kohtalon vuoksi, ja kaikkialla metsissä puut surevat sitä ja pudottavat lehtensä. 16Minä panen kansat vapisemaan, kun se ryskyen kaatuu, kun minä syöksen sen alas tuonelaan yhdessä hautaan vaipuvien kanssa. Niin saavat tuonelassa hyvityksen kaikki Eedenin puut, Libanonin parhaat ja kauneimmat, kaikki, jotka saivat kyllälti vettä. 17Ne ovat yhdessä tuon puun kanssa tuonelan maassa, julmasti surmattujen parissa. Kaikki, jotka elivät puun suojassa, hajotetaan vieraiden kansojen sekaan.
18»Oliko yksikään Eedenin puista sinun vertaisesi, yhtä maineikas ja mahtava kuin sinä? Silti sinut yhdessä Eedenin puiden kanssa syöstään syvimpään tuonelaan, heitetään ympärileikkaamattomien ja julmasti surmattujen joukkoon. Niin käy faraon ja hänen korskean joukkonsa. Näin sanoo Herra Jumala.»
