Valitusvirsi faraosta
1Oli kahdestoista vuosi, kahdennentoista kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2»Ihminen, viritä valitusvirsi, valita faraon, Egyptin kuninkaan, kohtaloa. Sano hänelle:
– Voi sinua, leijona kansojen joukossa!
Sinä olit kuin merten hirviö,
sinä temmelsit joessasi
ja poljit sen veden sameaksi,
sotkit virtasi liejuun.
3Näin sanoo Herra Jumala:
Minä levitän verkkoni yllesi.
Minä kokoan monia kansoja,
ja tällä verkolla ne pyydystävät sinut.
4Minä viskaan sinut virran rannalle,
paiskaan sinut kuivalle maalle,
ja minä usutan kimppuusi taivaan linnut,
maan eläimet minä ruokin lihallasi.
5Minä levitän raatosi pitkin vuoria
ja täytän laaksot sinun haaskallasi,
6minä juotan maalle sinun veresi ja rapasi,
niin että purojen uomat pursuavat.
7Minä peitän taivaan, kun sammutan loistosi,
minä puen mustiin tähdet,
minä verhoan pilviin auringon,
eikä kuu valaise enää.
8Kaikki taivaalla hohtavat valot
minä pimennän sinun vuoksesi,
minä levitän pimeyden maasi ylle.
Näin sanoo Herra Jumala.
9»Minä teen kansat rauhattomiksi, kun levitän tietoa kohtalostasi toisten kansojen keskuuteen, jopa maihin, joita et ole tiennyt olevankaan. 10Minä kerron sinusta ja saatan monet kansat pelon valtaan, sinun kohtalosi saa niiden kuninkailta hiukset pelosta pystyyn. Minä isken ja pistän miekallani heidän nähtensä, ja sinä päivänä, jona sinä kaadut, he vapisevat ja pelkäävät henkensä puolesta.
11– Näin sanoo Herra Jumala:
Sinuun iskee Babylonian kuninkaan miekka,
12minä kaadan sinun joukkosi soturien miekoilla.
He ovat raakaa väkeä, kansoista julminta,
ja he hävittävät kaiken, millä Egypti on ylpeillyt,
sen korskeat joukot viimeistä myöten.
13Minä hävitän kaikki elävät olennot
Egyptin suurelta virralta.
Sitä ei enää ihmisen jalka sotke,
eivät samenna karjan sorkat.
14Siten minä kirkastan Egyptin vedet
ja teen sen virrasta rasvatyynen –
näin sanoo Herra Jumala.
15Kun minä autioitan Egyptin maan,
kun tyhjennän sen kaikesta, mikä sen täytti,
kun tuhoan kaikki sen asukkaat,
he tietävät, että minä olen Herra.
16»Tämä oli valitusvirsi, ja valitusvirtenä tätä on esitettävä. Virittäkööt naiset tämän virren kaikkialla eri maissa, laulakoot näin Egyptistä, sen korskeasta mahdista. Näin sanoo Herra Jumala.»
Egypti syöstään tuonelaan
17Oli kahdestoista vuosi, ensimmäisen kuun viidestoista päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
18»Ihminen, valita Egyptin kohtaloa, valita sen korskeaa joukkoa. Saata se alas tuonelaan, pakanakansojen pariin.
– Mahtavat suistuvat manalaan,
hautaan vaipuneiden joukkoon.
19Vieläkö olet muita parempi?
Astu alas, asetu sijallesi
jumalattomien pariin.
20He suistuvat surmattujen joukkoon,
miekka on koholla,
farao korskeine joukkoineen syöstään alas.
21Siellä, keskellä tuonelaa, ovat mahtavat sankarit,
ja he sanovat faraolle ja hänen auttajilleen:
»Tänne suistuitte tekin,
meidän ympärileikkaamattomien pariin,
julmasti surmattujen keskuuteen.»
22Siellä on Assyria, siellä sen armeija
kuninkaansa haudan ympärillä.
Kaikki heidät on julmasti surmattu,
isketty kuoliaaksi taistelussa.
23Heille on annettu hautapaikaksi
tuonelan etäisin onkalo,
siellä on soturien joukko
kuninkaansa haudan ympärillä.
Kaikki heidät on julmasti surmattu,
isketty kuoliaaksi taistelussa –
heidät, jotka levittivät kauhua
elävien maassa!
24Siellä on Elam, siellä sen joukot
kuninkaansa haudan ympärillä.
Kaikki heidät on julmasti surmattu,
isketty kuoliaaksi taistelussa,
nuo ympärileikkaamattomat ovat suistuneet alas
syvimpään tuonelaan.
He levittivät kauhua
elävien maassa,
mutta nyt heidän osanaan on häpeä
hautaan vaipuneiden parissa.
25Elamin kuningas on saanut sijansa
julmasti surmattujen keskellä,
ja kaikki hänen joukkonsa
ovat hänen hautansa ympärillä.
Miekalla surmattuja
ovat nuo ympärileikkaamattomat –
nuo, jotka levittivät kauhua
elävien maassa!
Nyt heidän osanaan on häpeä
hautaan vaipuneiden parissa,
heidät on suistettu surmattujen joukkoon.
26Siellä on Mesek-Tubal,
siellä sen joukot
kuninkaansa haudan ympärillä.
Miekalla surmattuja
ovat nuo ympärileikkaamattomat –
nuo, jotka levittivät kauhua
elävien maassa!
27Eivät he makaa kaatuneiden sankarien parissa,
siellä, missä ovat muinaisajan miehet,
nuo, jotka menivät alas tuonelaan
täydessä sotisovassa,
panivat miekan päänalusekseen
ja jäivät lepäämään
kilpi luittensa päällä.
He levittivät kauhua
elävien maassa.
28»Murskattuna sinä makaat jumalattomien joukossa, julmasti surmattujen keskuudessa. 29Siellä on Edom, kaikki sen kuninkaat ja ruhtinaat, jotka olivat suuria sankareita mutta joutuivat julmasti surmattujen joukkoon. He viruvat jumalattomien ja hautaan vaipuneiden keskellä.
30»Siellä ovat kaikki pohjoisen ruhtinaat, siellä ovat Sidonin mahtimiehet, he ovat suistuneet tuonelaan julmasti surmattujen kanssa. He olivat suuria sankareita ja saivat ihmiset kauhun valtaan, mutta nyt heidän osanaan on häpeä. Häpeässään nuo ympärileikkaamattomat nyt viruvat surmattujen keskellä, hautaan vaipuneiden joukossa.
31»Tämä näky lohduttaa faraota, joka on menettänyt korskean joukkonsa. Hänhän on kaikkine sotilaineen kaatuva taistelussa – näin sanoo Herra Jumala. 32Minä annoin hänen levittää kauhua elävien maassa, mutta nyt hän ja koko hänen joukkonsa saavat tyytyä leposijaan jumalattomien parissa, julmasti surmattujen keskuudessa. Näin sanoo Herra Jumala.»
