Israel joutuu vihollisten käsiin
1– Nosta torvi huulillesi!
Pyhäkön yllä leijuu onnettomuuden uhka
kuin korppikotka,
sillä kansani on rikkonut minun liittoni,
kapinoinut lakiani vastaan.
2Se huutaa minulle: »Jumalani!
Me tunnemme sinut, me olemme Israel!»
3Mutta Israel on torjunut hyvän,
siksi vihollinen sitä vainoaa.
4Israel asettaa itselleen kuninkaita
vastoin minun tahtoani.
Se valitsee virkamiehiä
kysymättä neuvoa minulta.
Hopeastaan ja kullastaan
se tekee itselleen jumalankuvia
omaksi tuhokseen.
5Hylkää sonnisi, Samaria!
Minun vihani leimuaa sinua vastaan.
Etkö sinä jo vihdoinkin perkaa pois
tuollaista saastaa!
6Israelissa tuo sonni on valmistettu,
seppä sen on tehnyt, ei se ole Jumala.
Pirstaleiksi lyödään Samarian sonni!
7He kylvävät tuulta,
niittävät myrskyä.
Maasta ei nouse versoja,
kylvöstä ei kypsy viljaa.
Jos maa jotain tuottaakin,
vieraat syövät kaiken suihinsa.
8Israel on nielty!
Se on kansojen joukossa kuin astia,
jolla kukaan ei tee mitään.
9Israel on käynyt yhtenään Assyriassa,
villiaasi kulkee omia teitään.
Efraim ostaa itselleen rakastajia.
10Vaikka efraimilaiset hierovat kauppoja
vieraiden valtojen kanssa,
minä kerään yhteen nämä kaikki.
Kaikki he joutuvat Assyrian kuninkaan sorron alle
ja hupenevat vähiin.
11Efraim on tehnyt syntiä,
se on rakentanut paljon alttareita,
synniksi ne ovat sille tulleet.
12Vaikka minä kirjoittaisin
opetuksiani tuhansittain,
ei Efraim niistä välittäisi.
13Halukkaasti se tuo uhreja
ja syö niiden lihaa,
mutta Herra ei niitä hyväksy.
Herra muistaa Efraimin rikokset
ja rankaisee sen synnit:
se joutuu takaisin Egyptiin!
14Israel on unohtanut luojansa
ja rakentanut palatseja,
Juuda on linnoittanut monta kaupunkia.
Mutta minä sinkoan tulen niiden kaupunkeihin,
linnoista ei jää jäljelle mitään.
