Hoosea 9

₁– Älä iloitse, Israel, niin kuin muut kansat,

älä juhli, niin kuin ne juhlivat!

Sinä olet ollut uskoton Jumalaasi kohtaan,

kaikilla puimatantereilla olet myynyt itseäsi,

olet koonnut palkkaa huoruudellasi.

₂Sen tähden puimatanner ja viinikuurna

eivät enää ole sinua varten,

ei tule viiniä sinulle!

₃Sinä et saa enää jäädä Herran maahan.

Efraim joutuu takaisin Egyptiin,

Assyriassa sen täytyy syödä epäpuhdasta ruokaa.

₄Se ei enää saa vuodattaa Herralle uhriviiniä,

ei tuoda hänelle teurasuhreja.

Efraimin leipä on kuoleman leipää,

jokainen saastuu, joka sitä syö.

Efraim pitää ruokansa itsellään,

mitään se ei vie Herralle uhriksi.

₅Miten sinä sitten aiot viettää

juhla-aikoja ja Herran juhlaa?

₆Katso: ne, jotka pakenevat hävitystä,

joutuvat Egyptiin,

ja Memfis on heidän hautansa!

Heidän kalliit hopeansa peittyvät nokkosiin,

ohdakkeet valtaavat heidän telttapaikkansa.

₇Rangaistuksen päivä tulee,

tilinteon hetki on ovella,

Israel sen vielä kipeästi tuntee.

»Profeetta on menettänyt järkensä,

hengenmies on mieltä vailla!»

– Näin te väitätte.

Te vihaatte minua

omien rikostenne vuoksi.

₈Minä, profeetta, olen Jumalani asialla,

minä olen Efraimin vartiomies.

Mutta kaikille minun teilleni on viritetty ansa,

Jumalani huoneessakin vihamielisyys kohtaa minut.

₉Te olette vaipuneet syvälle turmioon

niin kuin gibealaiset muinoin.

Jumala muistaa Efraimin rikokset,

rankaisee sen synnit.

₁₀– Kuin viinirypäleet autiomaassa

oli Israel, kun minä sen löysin.

Kun näin teidän isänne,

he olivat kuin viikunapuun keväthedelmät.

Mutta heti kun he tulivat Baal-Peoriin,

he vihkiytyivät Baalille

ja tulivat inhottaviksi kuin tuo heidän rakastajansa.

₁₁Niin kuin lintu lennähtää tiehensä,

niin katoaa Efraimin loisto:

ei enää synnytystä, ei raskautta, ei hedelmöitymistä!

₁₂Vaikka Efraim saisikin lapsensa isoiksi,

minä otan ne pois viimeistä myöten.

Voi Efraimia itseään, kun minä käännyn pois!

₁₃Kun ensi kerran näin Efraimin,

se oli kuin palmu vehreällä laidunmaalla,

mutta nyt Efraim joutuu viemään lapsensa

surmaajan käsiin.

₁₄– Anna, Herra, Efraimille – niin, mitä antaisit?

Anna sen naisille hedelmätön kohtu

ja kuivettuneet rinnat!

₁₅– Gilgalissa paljastui Efraimin koko pahuus,

siellä minä aloin vihata sitä kansaa.

Pahojen tekojen tähden

minä karkotan sen maastani.

En rakasta sitä enää!

Kaikki Efraimin päälliköt ovat niskureita.

₁₆Efraim on lyöty!

Sen juuret ovat kuivuneet,

se ei enää kanna hedelmää.

Ja vaikka äidit vielä synnyttäisivätkin,

minä surmaan heidän kohtunsa kalliit hedelmät.

₁₇– Minun Jumalani on hylkäävä Efraimin,

koska se ei ole kuunnellut häntä.

Kansojen seassa se joutuu kiertelemään.