Ei Egypti, vaan Herra
1Voi heitä! He etsivät apua Egyptistä,
he luottavat hevosiin, joita siellä on paljon,
he luottavat sotavaunujen määrään,
he uskovat vaunusoturien paljouteen.
Ei heidän katseensa etsi Israelin Pyhää,
eivät he lähesty Herraa neuvoja saadakseen.
2Mutta onhan myös Herra viisas! Hän voi lähettää onnettomuuden,
eikä hän sanojaan peruuta.
Hän käy taisteluun niitä vastaan, jotka tekevät vääryyttä,
ja niitä vastaan, jotka ryhtyvät väärintekijöiden auttajiksi.
3Egypti on ihminen, ei Jumala,
egyptiläisten hevoset ovat lihaa, eivät henkeä.
Kun Herra kohottaa kätensä,
silloin auttaja alkaa kompastella,
silloin autettava kaatuu.
Yhdessä he suistuvat perikatoon.
Jerusalemia puolustaa Herra
4Näin on Herra minulle sanonut:
– Niin kuin leijona murisee,
kun paimenet kutsuvat toisiaan
käydäkseen yhdessä sen kimppuun,
niin kuin nuori leijona ärisee saaliinsa päällä
säikkymättä huutoja, väistämättä ääniä,
niin Herra Sebaot astuu alas Siionin vuorelle,
käy kukkulalle valmiina taisteluun.
5Niin kuin lintujen parvi peittää taivaan,
niin Herra Sebaot peittää kilpenä Jerusalemin.
Hän suojelee sitä ja pelastaa sen,
hän varjelee sitä ja suo sille turvan.
6Palatkaa hänen luokseen, Israelin lapset, hänen, jonka luota olette kulkeneet niin kauas! 7Sinä päivänä te jokainen hylkäätte hopeiset ja kultaiset epäjumalanne, jotka te teitte syntisillä käsillänne.
8Assyria kaatuu miekkaan – ei miehen miekkaan!
Miekka sen nielee – ei ihmisen miekka!
Se pakenee miekan tieltä,
sen nuoret miehet joutuvat pakkotyöhön.
9Kauhusta murtuu sen turva, kallioksi luultu,
sen ruhtinaat säikkyvät pakosalle merkkiviirin luota.
Näin sanoo Herra, jolla on tuli Siionissa,
hän, jolla on hehkuva pätsi Jerusalemissa.
