Jesaja 32

₁Tulee aika, jolloin kuningas hallitsee vanhurskaasti

ja ruhtinaat hoitavat tehtävänsä oikeuden mukaan.

₂Silloin jokainen heistä on kuin turvapaikka myrskyn tullen,

kuin suoja rankkasateen puhjetessa,

kuin virvoittava vesi aavikolla,

kuin kallionjärkäleen varjo helteen uuvuttamassa maassa.

₃Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa

ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan.

₄Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon,

sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.

₅Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi

eikä lurjusta jalomieliseksi.

₆Sillä houkka puhuu houkan puheita,

hänen sydämensä hautoo pahaa.

Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia,

hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla.

Se mies jättää nälkäisen nääntymään,

janoisen hän jättää juomaa vaille.

₇Lurjuksella on katalat keinonsa,

hän punoo juonia,

valehtelee ja hyötyy köyhän kustannuksella,

riistää puheillaan varattomilta oikeuden.

₈Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot,

hän pysyy lujasti hyvän puolella.

₉Nouskaa, te huolettomat naiset,

kuunnelkaa minua!

Kuulkaa, te itsevarmat tyttäret,

pankaa mieleen, mitä minä sanon!

₁₀Vuosi vielä, vähän toista,

ja te, nyt niin varmat, vapisette.

Viininkorjuun aika on ohi,

eikä hedelmien korjuuta tule.

₁₁Säikkykää, huolettomat,

vaviskaa, itsevarmat!

Riisukaa vaatteenne,

vyöttäkää säkkivaate uumillenne,

₁₂lyökää surusta rintoihinne

ihanien peltojen tähden,

hedelmällisten viiniköynnösten tähden,

₁₃kansani viljelysmaiden tähden

– orjantappuraa ja ohdaketta ne silloin kasvavat –

ja kaikkien riemua tulvivien talojen tähden,

koko ilakoivan kaupungin tähden.

₁₄Sillä palatsi jää autioksi,

kohiseva kaupunki hylätään.

Missä kohosi Ofelinkukkulan linna vartiotorneineen,

siinä leviää ikuisesti rauniokenttä,

villiaasien mielipaikka,

karjalaumojen laidunmaa.

₁₅Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki.

Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi

ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

₁₆Silloin autiomaassa asuu oikeus

ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

₁₇Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha.

Siitä kasvaa levollinen luottamus,

turvallisuus, joka kestää iäti.

₁₈Minun kansani saa asua rauhan niityillä,

turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

₁₉Metsää kaatuu lakoon,

kaupunkeja sortuu maahan,

₂₀mutta te onnelliset,

te saatte kylvää

kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan,

saatte päästää härkänne ja aasinne

vapaasti kulkemaan laitumilla.