Jesaja 33

₁Voi sinua, tuhooja, jota ei ole tuhottu,

petturi, jota ei ole petetty!

Kun olet tuhottavasi tuhonnut, sinut tuhotaan,

kun olet petettäväsi pettänyt, sinut petetään.

₂Herra, ole meille armollinen!

Toivoen me katsomme sinuun.

Ole joka aamu käsivarsiemme voima,

hädän hetkenä pelasta meidät!

₃Suuren jylinän tieltä kaikkoavat kansat.

Kun sinä nouset, kansakunnat hajaantuvat pakoon.

₄Kuin heinäsirkat te saatte käydä saaliin kimppuun,

kuin kalvajasirkkojen parvi te ahmitte sitä.

₅Ylhäinen on Herra! Hän asuu korkeudessa.

Oikeudella ja vanhurskaudella hän täyttää Siionin.

₆Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen,

hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa.

Siionin aarre on Herran pelko.

₇Kuule! Arielin asukkaat valittavat kaduilla,

katkerasti itkevät ne, jotka rauhasta neuvottelivat.

₈Valtatiet ovat autioina,

kulkijat ovat kadonneet.

Liitto on mitätöity,

sen todistajia halveksitaan,

ihmishengelle ei arvoa anneta.

₉Maa valittaa ja kuihtuu,

häpeissään on Libanon, puut kuivettuneina.

Saaronin tasanko on kulottunut aroksi,

Basan ja Karmel ovat alastomat.

₁₀– Nyt minä nousen, sanoo Herra.

Nyt minä asetun korkealle, nyt käyn toimeen.

₁₁Heinää te kannatte kohdussanne, olkia synnytätte,

minun henkeni syö teidät kuin tuli.

₁₂Kansat murennetaan kuin kalkkikivi tulella,

kuin irti hakatut orjantappurat ne leimahtavat liekkiin.

₁₃Kuulkaa, kaukaiset kansat, mitä olen tehnyt!

Lähellä elävät, oppikaa tuntemaan minun voimani!

₁₄Syntiset pelkäävät Siionissa,

jumalattomat kauhistuvat:

»Kuka meistä voi asua kaikkinielevässä tulessa,

kuka meistä kestää ikuisten liekkien poltetta?»

₁₅Se, joka elää vanhurskaasti ja puhuu oikein,

joka hylkää laittoman hyödyn,

joka pitää kätensä puhtaina lahjuksista,

joka sulkee korvansa murhajuonilta

eikä katsele sormien läpi vääryyden töitä.

₁₆Korkealla vuorella hän saa asua,

kalliolinnoissa, joissa hänellä on turva.

Leipää hän saa riittämiin,

eikä hänen juomavetensä ehdy.

₁₇Omin silmin sinä saat nähdä kuninkaan,

hänen kauneutensa,

sinä saat nähdä avaran maan.

₁₈Sydämesi muistelee menneitä kauhuja:

missä nyt on veronkantaja,

missä veron punnitsija,

missä torneja tarkastava vieras?

₁₉Enää et näe tuota röyhkeää muukalaiskansaa,

jonka kieltä ei kukaan ymmärrä,

jonka puhe on kummallista, mieltä vailla.

₂₀Katso Siionia, meidän juhliemme kaupunkia!

Sinun silmäsi saavat nähdä Jerusalemin,

turvallisen leposijan,

teltan, jota ei pureta, ei siirretä.

Sen vaarnat eivät koskaan irtoa,

yksikään sen köysistä ei katkea.

₂₁Meillä on siellä väkevä valtias, Herra,

meillä on jokien lähde ja leveät virrat.

Niitä ei kulje soutualus

eikä ylitä uljainkaan pursi.

₂₂Totisesti, Herra on tuomarimme. Hän johtaa meitä.

Herra on valtiaamme,

Herra on kuninkaamme. Hän pelastaa meidät.

₂₃Kun köydet ovat löystyneet

eivätkä enää pidä mastoa pystyssä,

eivät purjetta levällään,

silloin jaetaan ryöstösaalista runsaasti.

Rammatkin saalistavat muiden mukana,

₂₄eikä yksikään kaupungin asukas sano: »Minä olen sairas.»

Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.