Jesaja 34

₁Kansat, tulkaa kuulemaan,

kuunnelkaa, kansakunnat!

Kuule, maa kaikkine asukkainesi,

maanpiiri ja kaikki mikä siitä versoo!

₂Itse Herra on vihastunut kaikkiin kansakuntiin,

hänen vihansa kohtaa kansojen joukot.

Hän on vihkinyt ne tuhon omiksi,

jättänyt ne teurastajan käsiin.

₃Surmatut jätetään hautaamatta,

löyhkä nousee heidän raadoistaan,

heidän verensä valuu pitkin vuoria.

₄Taivaan voimat hajoavat,

ja taivas kiertyy kokoon kuin kirjakäärö.

Sen tähtien joukot varisevat maahan

kuin viiniköynnösten lakastuneet lehdet,

niin kuin kuivettuneet viikunat karisevat puusta.

₅– Kun miekkani on kyllikseen juonut taivaissa,

se syöksyy alas Edomiin,

iskee kansaan,

jonka olen syystä tuominnut tuhoon.

₆Herran miekka on kauttaaltaan veressä

ja tihkuu rasvaa,

se valuu lampaiden ja pukkien verta

ja pässien munuaisrasvaa,

sillä Herralla on uhrijuhla Bosrassa

ja suuri teurastus Edomin maassa.

₇Siellä villihärät sortuvat rinnan muiden kanssa,

vasikat ja mullikat rinnan sonnien kanssa.

Maa juo kyllikseen niiden verta,

Edomin kamara kiiltää niiden rasvasta.

₈Tämä on Herran kostonpäivä,

se vuosi, jolloin hän maksaa Siionin ahdistajalle.

₉Edomin puroissa virtaa sula piki,

rikiksi muuttuu sen sora,

sen kamara on palavaa pikeä.

₁₀Maa ei sammu yöllä eikä päivällä,

siitä kohoaa savua lakkaamatta,

polvesta polveen se pysyy asumattomana,

ajasta aikaan se on kulkijaa vailla.

₁₁Sen perivät siilit ja huuhkajat,

korpit ja pöllöt majailevat siellä.

Herra jännittää mittanuoran

ja rakentaa autiuden,

hän laskee luotilangan

ja pystyttää tyhjyyden.

₁₂Ei ole enää ylimyksiä kutsumassa ketään kuninkaakseen,

maan kaikki ruhtinaat ovat jäljettömiin kadonneet.

₁₃Palatsit kasvavat piikkipensasta,

varustukset nokkosta ja ohdaketta.

Koko maasta tulee hyeenojen tanner,

kamelikurkien asuinsija.

₁₄Villikoirat ja sakaalit siellä kohtaavat,

villivuohi villivuohta kutsuu.

Siellä lepäilee Lilit, öinen velhotar,

sieltä hän löytää rauhallisen sijan.

₁₅Myös nuolikäärme löytää sieltä turvapaikan,

pesii ja munii, hautoo munansa hiekassa.

Sinne kokoontuvat haaskalinnut

kukin kumppaninsa kanssa.

₁₆Tutkikaa Herran kirjaa, lukekaa:

ainoakaan näistä eläimistä ei sieltä puutu,

kaikki ne ovat siellä,

eikä yksikään ole kumppania vailla.

Totisesti, hän on näin käskenyt,

hän itse on koonnut nämä kaikki yhteen.

₁₇Hän on arvalla jakanut niille maan,

mittanuoralla määrännyt kullekin osuuden.

Ajasta aikaan ne saavat pitää sen perintönään,

polvesta polveen ne saavat siellä asua.