Kukkiva autiomaa ja pyhä tie
1Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee,
aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
2se riemuitkoon,
huutakoon ääneen!
Sen osaksi tulee Libanonin kunnia,
Karmelin ja Saaronin ihanuus.
Kaikki saavat katsella Herran kunniaa,
meidän Jumalamme ihanuutta.
3Voimistakaa uupuneet kädet,
vahvistakaa horjuvat polvet,
4sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät:
»Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne!
Kosto lähestyy,
tilinteon hetki.
Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.»
5Silloin aukenevat sokeiden silmät
ja kuurojen korvat avautuvat,
6rampa hyppii silloin kuin kauris,
mykän kieli laulaa riemuaan.
Lähteitä puhkeaa autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arolla.
7Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi,
janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi.
Siellä, missä hyeenat lepäilivät,
kasvaa silloin rantakaislaa ja papyrusta.
8Ja sinne syntyy tie, valtatie,
sitä kutsutaan Pyhäksi tieksi.
Epäpyhä ei saa sille astua:
Herran tien kulkijoille se kuuluu, heille yksin.
Siellä ei tyhmäkään eksy.
9Leijona ei nouse sille tielle,
ei yksikään raateleva peto,
ei yksikään.
Vain vapaiksi lunastetut sitä vaeltavat.
10Herran vapaiksi ostamat palaavat
ja saapuvat riemuiten Siioniin.
He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista,
huoli ja huokaus pakenevat kauas.
