Ennustus seitsemänkymmentä vuotta kestävästä pakkosiirtolaisuudesta
1Kuningas Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena, joka oli samalla Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ensimmäinen hallitusvuosi, tuli profeetta Jeremialle Juudaa koskeva sana. 2Tämän sanan hän puhui koko Juudan kansalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille.
Jeremia sanoi:
3»Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmannestatoista hallitusvuodesta alkaen tähän päivään saakka – kaikkiaan kaksikymmentäkolme vuotta – Herra on puhunut minulle. Minä olen yhä uudelleen julistanut teille, mitä Herra on sanonut, mutta te ette ole kuunnelleet. 4Jo ennenkin Herra on yhä uudelleen lähettänyt luoksenne palvelijoitaan, profeettoja, mutta te ette ole kuunnelleet heitä. Te ette ottaneet kuuleviin korviinne, mitä he puhuivat! 5Herra lähetti heidät sanomaan: ’Kääntykää kaikki pahoilta teiltänne ja pahoista teoistanne, niin saatte asua maassa, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne ikuisiksi ajoiksi. 6Älkää seuratko vieraita jumalia, älkää palvelko ja rukoilko niitä! Älkää suututtako minua jumalilla, jotka olette itse tehneet, muuten minä syöksen teidät tuhoon!’ 7Mutta te ette kuunnelleet minua, vaan suututitte minut epäjumalankuvillanne ja veditte päällenne onnettomuuden.
8»Sen tähden Herra Sebaot sanoo näin: Koska te ette ole kuunnelleet minun sanojani, 9minä kutsun tänne kaikki pohjoisen kansat ja palvelijani Nebukadnessarin, Babylonian kuninkaan. Minä tuon heidät tämän maan, sen asukkaiden ja kaikkien sen naapurikansojen kimppuun. Minä vihin teidät tuhon omaksi, teen maanne autioksi, pelkäksi rauniokasaksi, jossa ei koskaan enää asuta. Kaikki kavahtavat teidän kohtaloanne! 10Minä vaiennan keskeltänne riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Minä vaiennan jauhinkivien äänen ja annan lamppujen valon sammua. 11Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.
12»Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on kulunut, minä vaadin Babylonian kuninkaan ja hänen kansansa tilille rikoksistaan, sanoo Herra. Myös heidän maataan minä rankaisen, minä teen sen autiomaaksi, jossa ei koskaan enää asuta. 13Minä annan toteutua kaiken, mitä olen sanonut tuosta maasta – kaiken, mitä Jeremia on eri kansoista ennustanut ja mitä tähän kirjaan on kirjoitettu. 14Tulee aika, jolloin babylonialaiset joutuvat vuorostaan palvelemaan muita kansoja ja suuria kuninkaita. Minä rankaisen heitä heidän tekojensa ja töittensä mukaan.»
Herra juottaa kansoille vihan maljan
15Herra, Israelin Jumala, sanoi minulle näin: »Ota kädestäni tämä malja ja juota vihani viini kaikille kansoille, joiden luokse minä sinut lähetän. 16Ne juovat siitä, hoipertelevat ja hoilaavat kuin mieltä vailla. Sitten minä lähetän niiden keskelle miekan.»
17Niin minä otin maljan Herran kädestä ja juotin vihan viinin kaikille kansoille, joiden luokse Herra minut lähetti:
18Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille, Juudan kuninkaille ja päämiehille, jotta kaupungit tulisivat raunioiksi ja autioiksi, pilkan kohteeksi ja kirosanaksi, niin kuin tänäkin päivänä vielä on;
19faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen hovilleen, päämiehilleen ja koko kansalle;
20kaikenlaisille vierasmaalaisille, kaikille Usin maan kuninkaille, kaikille Filistean kuninkaille, Askelonin, Gazan ja Ekronin kaupungeille ja sille väelle, joka vielä on jäljellä Asdodissa;
21Edomille, Moabille ja ammonilaisille;
22kaikille Tyroksen kuninkaille, kaikille Sidonin kuninkaille, kaikille merentakaisten saarten ja rantojen kuninkaille;
23Dedanille, Temalle, Busille ja muille heimoille, jotka ovat ajaneet hiuksensa lyhyiksi ohimoilta;
24kaikille Arabian kuninkaille ja muillekin autiomaassa asuvien heimojen kuninkaille;
25kaikille Simrin kuninkaille, kaikille Elamin kuninkaille ja kaikille Meedian kuninkaille;
26kaikille pohjoisen kuninkaille, niin lähellä kuin kaukana asuville, jokaiselle vuorollaan. Kaikille valtakunnille maan päällä minä juotin Herran vihan maljan. Viimeksi siitä juo Sesakin kuningas.
27»Sano kansoille: ’Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Juokaa, juopukaa ja oksentakaa! Kaatukaa miekkaan, jonka minä lähetän teidän keskellenne, älkääkä enää nousko!’ 28Mutta jos he kieltäytyvät ottamasta maljaa kädestäsi ja juomasta, sano heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Teidän on juotava! 29Kun minä annan tuhon ensin kohdata sitä kaupunkia, jonka olen ottanut omakseni, niin luuletteko, että te muut jäisitte rankaisematta? Ette jää! Minä lähetän miekan kaikkien ihmisten kimppuun maan päällä, sanoo Herra Sebaot.’
30– Julista sinä, Jeremia, nämä sanat,
sano heille näin:
Herra ärjyy korkeudesta,
antaa äänensä kaikua pyhästä asunnostaan,
hän ärjyy ja jylisee laitumensa yli.
Niin kuin viinirypäleiden polkijain huuto kiirii kauas,
niin kajahtaa Herran huuto
kaikkien korviin, jotka maan päällä asuvat.
31Sen pauhu kantautuu maan ääriin saakka.
Herra käy oikeutta kansojen kanssa,
hän vaatii tilille kaikki
ja antaa miekan surmata jumalattomat.
32Näin sanoo Herra Sebaot:
– Myrsky nousee maailman ääriltä,
tuho kulkee kansasta kansaan!»
33Sinä päivänä kaikkialla, maan äärestä ääreen, viruu kuolleita, jotka Herra on surmannut. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata, vaan heidän ruumiinsa jäävät hajalleen maatumaan.
34– Huutakaa, paimenet, valittakaa!
Kieriskelkää tomussa, te laumojen johtajat,
sillä aika on tullut,
jolloin te joudutte teurastettaviksi.
Te kaadutte, te hajoatte sirpaleiksi
kuin kallisarvoinen astia!
35Paimenet eivät pääse pakoon,
laumojen johtajat eivät löydä turvapaikkaa.
36Kuulkaa: paimenet huutavat,
laumojen johtajat valittavat!
Herra hävittää heiltä niityt.
37Heidän turvalliset laitumensa tuhoutuvat
Herran hehkuvan vihan alla.
38Niin kuin leijona nousee tiheiköstään,
niin on Herra lähtenyt liikkeelle.
Tappavalla miekallaan,
hehkuvalla vihallaan
hän tekee heidän maansa autioksi!