1– Jos sinä käännyt, Israel,
käänny minun puoleeni, sanoo Herra.
Jos poistat iljettävät epäjumalasi silmieni edestä,
ei sinun tarvitse enää harhailla kodittomana.
2Kun sinä vannot vakaasti, oikein ja rehellisesti:
»Niin totta kuin Herra elää»,
se on koituva onneksi ja siunaukseksi
myös muille kansoille.
3Näin sanoo Herra Juudan ja Jerusalemin asukkaille:
– Raivatkaa itsellenne uudispelto!
Älkää kylväkö enää orjantappuroiden sekaan.
4Ympärileikatkaa itsenne Herralle kuuluviksi,
ympärileikatkaa sydämenne,
te Juudan ja Jerusalemin asukkaat!
Muuten minun vihani leimahtaa
teidän pahojen tekojenne tähden
ja palaa kuin tuli,
eikä kukaan voi sitä sammuttaa.
Jerusalem sodan jaloissa
5Ilmoittakaa Juudassa, kuuluttakaa Jerusalemissa,
puhaltakaa torveen kaikkialla maassa,
huutakaa täyttä kurkkua:
»Kaikki kokoon! Kiireesti turvaan
linnoitettuihin kaupunkeihin!»
6Kohottakaa näkyviin viiri,
joka opastaa Siionin vuorelle.
Paetkaa sinne, älkää viivytelkö!
Herra tuo pohjoisesta onnettomuuden,
tuhon ja hävityksen.
7Leijona tulee esiin tiheiköstään,
kansojen surmaaja lähtee liikkeelle olinpaikastaan.
Se tulee ja tekee Juudan autioksi,
hävittää sen kaupungit,
niin ettei niihin jää yhtään asukasta.
8Pukeutukaa suruvaatteeseen,
valittakaa ja vaikeroikaa!
Herran hehkuva viha
ei ole vieläkään väistynyt meistä pois.
9»Sinä päivänä», sanoo Herra, »kadottavat kuningas ja päämiehet rohkeutensa. Papit tyrmistyvät ja profeetat joutuvat hämmennyksiin. 10He sanovat: Voi, Herra, Jumalamme! Olet pettänyt lupauksesi, jonka annoit tälle kansalle ja Jerusalemille. Sinähän sanoit: ’Teillä on oleva rauha’, mutta nyt meillä onkin miekka kurkullamme.»
11»Silloin minä sanon Jerusalemille ja koko tälle kansalle: Polttava tuuli tulee autiomaan kukkuloilta omaa kansaani kohti. Se tuuli ei sovi viljan viskaamiseen ja puhdistamiseen, 12siihen se on liian kova. Mutta se puhaltaa minun käskystäni, sillä nyt minä julistan teille tuomioni. 13Katsokaa! Vihollinen tulee kuin rajuilma. Sen vaunut kiitävät kuin myrsky, ja sen hevoset ovat nopeampia kuin kotkat. Te huudatte: ’Voi meitä, olemme tuhon omat!’»
14– Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, jotta pelastuisit.
Kuinka kauan annat väärien ajatusten hallita mieltäsi?
15Danista kuuluu sanansaattajan ääni,
onnettomuuden julistus Efraimin vuorelta.
16Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille:
»Piirittäjät ovat tulossa!
He tulevat kaukaisesta maasta,
he kohottavat sotahuutonsa Juudan kaupunkeja vastaan.»
17Kuin peltojen vartijat he ympäröivät Juudan,
koska se on kapinoinut minua vastaan, sanoo Herra.
18Väärät tiesi ja pahat tekosi
ovat tuoneet sinulle onnettomuuden.
Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen,
se koskee kipeästi sydänjuuriisi saakka.
Maa on jälleen autio ja tyhjä
19»Voi minua! Voi minua!
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.
Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
20Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Äkkiä ovat majani hajalla,
telttani hetkessä riekaleina!
21Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja,
kuulla sotatorven ääntä?»
22– Minun kansani on hullu, sanoo Herra.
Se ei ymmärrä minua.
Kaikki ovat kuin lapsia,
eivät käsitä mitään.
Pahaa he kyllä osaavat tehdä,
mutta hyvään he eivät kykene.
23– Minä katselin maata – se oli autio ja tyhjä,
ja taivasta – sen valo oli sammunut.
24Minä katselin vuoria – ne järkkyivät,
ja kaikki kukkulat vapisivat.
25Minä katselin ympärilleni – ei yhtään ihmistä,
taivaan linnutkin olivat lentäneet pois.
26Minä katselin puutarhaa – se oli pelkkää aavikkoa,
kaupungit oli revitty maahan.
Tämän kaiken oli saanut aikaan
Herran hehkuva viha.
27Näin sanoo Herra:
– Koko maa tulee autioksi.
Miksi en tekisi siitä loppua?
28Siksi maa valittaa
ja taivas pimenee surusta.
Mutta minkä olen päättänyt ja tuonut julki,
siinä pysyn eikä mieleni muutu.
29Ratsumiesten ja jousimiesten huutoa
pakenee jokainen kaupunki.
Asukkaat piiloutuvat tiheikköihin,
kiipeävät kallioille.
Kaikki kaupungit hylätään,
ketään ei jää niihin asumaan.
30Sinä Jerusalem, tuhon oma!
Miksi pukeudut loistavanpunaisiin vaatteisiin,
miksi ripustat yllesi kultakoruja
ja maalaat silmäsi luomivärillä?
Turhaan sinä kaunistat itseäsi!
Rakastajasi ovat sinut hylänneet,
nyt he väijyvät henkeäsi.
31Kuulen äänen – kuin synnyttävä nainen huutaisi,
kuin ensisynnyttäjä voihkisi tuskasta.
Se on tytär Siionin ääni.
Hän voihkii ja ojentaa käsiään:
»Voi minua! Minä menehdyn murhaajien käsiin!»
