2. Kor. - 2. kirje korinttilaisille 10

₁Nyt minä, Paavali, vetoan Kristuksen kärsivällisyyteen ja hyvyyteen kehottaessani teitä. Olenhan minäkin teidän luonanne nöyrä, vaikka välimatkan päästä kirjoitankin teille rohkeasti. ₂Toivon, ettei minun teidän luonanne tarvitse käyttää rohkeuttani. Aion näet nousta vastustamaan eräitä, joiden mielestä meitä ajavat vain maalliset tarpeet. ₃Me elämme kyllä tässä maailmassa, mutta emme sodi tämän maailman säännöillä. ₄Meidän sotaretkellämme aseet eivät ole tavallisia, vaan ne tuhoavat linnoituksia Jumalan voimalla. Ne tekevät tyhjäksi järjen laskelmat ₅ja kaiken, mikä nousee ylimielisenä vastustamaan Jumalan tuntemista. Ne auttavat vangitsemaan kaikki ajatukset ja alistamaan ne Kristukselle. ₆Ne ovat valmiina rankaisemaan kaikesta tottelemattomuudesta, kun te olette ensin alkaneet totella täydellisesti.

₇Hyväksykää tosiasiat. Jos joku uskoo olevansa Kristuksen oma, hänen pitää ottaa huomioon, että niin olemme mekin. ₈Herra on antanut meille valtaa, mutta sen tarkoitus on kehittää teitä eikä tuottaa teille vahinkoa. Vaikka ylpeilisin siitä enemmänkin, en joudu häpeään. ₉Muutenhan näyttäisi siltä, että minä vain pelottelen teitä kirjeilläni. ₁₀Jotkut sanovat, että »kirjeissään hän kyllä mahtailee ja puhuu kovia, mutta kasvotusten hän esiintyy epävarmasti ja hänen puheensa ovat mitäänsanomattomia». ₁₁Heidän on syytä pitää mielessä, että sinne tultuamme me toimimme juuri niin kuin poissa ollessani olen kertonut kirjeissäni.

₁₂Me emme uskalla samastua tai edes verrata itseämme eräisiin, jotka pitävät ääntä itsestään. He ovat typeriä mittaillessaan ja peilaillessaan vain itseään. ₁₃Me emme ylpeile rajattomasti vaan Jumalan säätämissä rajoissa, joiden sisään tekin mahdutte. ₁₄Emme kurkottele liian kauas, ikään kuin emme yltäisi teihin. Juuri mehän toimme ensimmäisinä Kristuksen ilosanoman teille saakka. ₁₅Emme ylpeile tolkuttomasti emmekä toisten työn tuloksista. Sen sijaan toivomme, että uskonne kasvaessa voimme laajentaa toimialuettamme entisestään ₁₆ja julistaa ilosanomaa vielä teitäkin kauempana asuville. Toisten alueelle emme kuitenkaan aio mennä ylpeilemään toisten tekemästä työstä.

₁₈Luotettava on se, jota Herra suosittelee, ei se, joka suosittelee itseään.