2. Kor. - 2. kirje korinttilaisille 11

₁Kunpa sietäisitte minua, vaikka olenkin vähän hullu! Ja siedättehän te. ₂Suhtaudun teihin mustasukkaisesti kuin Jumala itse, koska olen luvannut teidät morsiameksi yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle. Tahdon antaa teidät hänelle kuin koskemattoman neitsyen. ₃Pelkään, että teille käy kuin Eevalle, jota käärme huijasi viekkaudellaan. Silloin teidän vilpitön ja neitseellinen suhteenne Kristukseen menee pilalle. ₄Jos joku tulee julistamaan teille toisenlaisesta Jeesuksesta kuin me olemme julistaneet, jos saatte toisen hengen tai toisen ilosanoman kuin sen, jonka olette jo hyväksyneet – se teille kyllä kelpaa mainiosti. ₅En kuitenkaan ole omasta mielestäni yhtään huonompi kuin nuo mahtavat apostolit. ₆En ehkä ole kummoinen puhuja, mutta tietoa minulla on. Me olemme paljastaneet teille kaiken kaikista asioista.

₇Teinkö väärin, kun teitä nostaakseni alensin itseni ja julistin Jumalan ilosanomaa ilman korvausta? ₈Riistin toimeentuloni muilta seurakunnilta voidakseni palvella teitä. ₉Kun tulin luoksenne, en ollut teille vaivaksi, vaikka olinkin kärsinyt puutetta. Makedoniasta tulleet veljet näet antoivat minulle kaiken tarvitsemani. Olen pitänyt ja pidän edelleen huolen siitä, etten aiheuta teille kustannuksia. ₁₀Vakuutan Kristuksen nimissä, ettei minun tarvitse koskaan luopua tästä ylpeydenaiheesta Akhaian maakunnassa. ₁₁Miten niin ei tarvitse? Enkö muka rakasta teitä? Sen tietää Jumala.

₁₂Toimin aina niin kuin toimin, jotta muut eivät pääsisi ylpeilemään siitä, mistä me olemme ylpeitä. ₁₃Sellaiset ovat valeapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka ovat olevinaan Kristuksen valtuuttamia. ₁₄Eikä ihme, onhan itse Saatanakin olevinaan valon enkeli. ₁₅Ei siis ole yllätys, että myös hänen palvelijansa ovat muka oikeudenmukaisuuden asialla. He saavat tekojensa mukaisen lopun.

₁₆Toistan vielä: kenenkään ei pidä luulla minua tyhmäksi. Ja jos olisinkin tyhmä, hyväksykää minut sellaisena, jotta minäkin voisin vähän kehuskella. ₁₇En puhu nyt Herran mielen mukaan vaan päästelen suustani typeryyksiä ihan vain kehuskellakseni. ₁₈Koska monet leveilevät, niin kuin ihmisillä on tapana, leveilenpä minäkin. ₁₉Tehän siedätte mielellänne hölmöjä, koska olette itse järkeviä. ₂₀Siedätte sen, että teitä kohdellaan kuin orjia ja että teidän varastonne syödään tyhjiksi. Siedätte sen, että teiltä varastetaan, että teitä kohdellaan alentuvasti ja lyödään vasten kasvoja. ₂₁On häpeä, että olemme olleet heikkoja. Minä uskallan kyllä – puhun nyt typeryyksiä – tehdä saman minkä joku muukin.

₂₂Nuo toiset ovat siis heprealaisia? Niin olen minäkin. He ovat israelilaisia? Niin olen minäkin. Abrahamin jälkeläisiä? Niin minäkin. ₂₃Hekö ovat Kristuksen palvelijoita? Puhun taas typeryyksiä: minä olen sitä enemmän kuin he. Olen nähnyt enemmän vaivaa ja ollut useammin vankilassa. Minua on ruoskittu oikein olan takaa, ja monesti olen ollut kuoleman kielissä. ₂₄Viidesti olen saanut juutalaisilta ruoskaa – aina yhtä vaille lain vaatimat 40 iskua. ₂₅Kolmesti minua on piiskattu raipalla, ja kerran minua kivitettiin. Kolmesti olen haaksirikkoutunut, olen ajelehtinut meressä vuorokauden.

₂₆Olen ollut jatkuvasti matkoilla. Olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin. Minua ovat uhanneet sekä oman kansani jäsenet että muihin kansoihin kuuluvat. Olen kokenut kaupungin, autiomaan ja meren vaarat. Olen joutunut vaaraan valeuskovien joukossa.

₂₇Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut usein, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut, palellut ilman vaatteita. ₂₈Tämän lisäksi tulee vielä jokapäiväinen paine ja huoli kaikista seurakunnista. ₂₉Jos joku on heikko, enkö minäkin silloin ole heikko? Jos joku jää ansaan, eikö kipu silloin polta minuakin?

₃₀Jos on pakko ylpeillä, ylpeilen heikkoudestani. ₃₁Jumala, Herran Jeesuksen ikuisesti ylistetty Isä, tietää minun puhuvan totta. ₃₂Damaskoksessa kuningas Aretaksen alainen päällikkö käski vartioida kaupunkia saadakseen minut napattua. ₃₃Minut kuitenkin laskettiin korissa muurinaukosta, ja niin pääsin pakoon.