Ap. t. - Apostolien teot 20

₁Mellakan laannuttua Paavali kutsui uskovat luokseen ja rohkaisi heitä. Sitten hän jätti hyvästit ja matkusti Makedoniaan. ₂Paavali kulki Makedonian halki ja rohkaisi uskovia monin tavoin. Hän saapui Kreikkaan ₃ja viipyi siellä kolme kuukautta. Kun Paavali aikoi purjehtia Syyriaan, juutalaiset punoivat salajuonen hänen päänsä menoksi. Niinpä hän sai ajatuksen kiertää taas Makedonian kautta. ₄Mukaan lähtivät beroialainen Sopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkos ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikos ja Trofimos.

₅He lähtivät ennen meitä ja jäivät Troakseen. ₆Me lähdimme purjehtimaan Filippistä happamattoman leivän juhlan jälkeen ja saavuimme Troakseen viidentenä matkapäivänä. Viivyimme siellä viikon.

₇Sapatin jälkeisenä päivänä kokoonnuimme ehtoolliselle murtamaan leipää. Paavali keskusteli paikalla olevien kanssa ja kertoi aikovansa lähteä seuraavana päivänä. Hänen puheensa venyi puoleenyöhön saakka. ₈Ylimmässä kerroksessa, jonne olimme kokoontuneet, paloi monta lamppua. ₉Ikkunalla istui Eutykos-niminen nuorukainen, joka Paavalin puheen pitkittyessä nukahti syvään uneen ja putosi alas kolmannesta kerroksesta. Kun hänet nostettiin maasta, hänet todettiin kuolleeksi. ₁₀Paavali laskeutui alakertaan. Hän kävi makaamaan Eutykoksen päälle, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: »Älkää hätäilkö, hän on hengissä.» ₁₁Sitten Paavali palasi yläkertaan, mursi leivästä paloja ja söi. Hän jatkoi keskustelua aamuun asti ja lähti sitten. ₁₂Muutkin lähtivät ja veivät nuorukaisen mukanaan elävänä. Kaikki olivat todella huojentuneita.

₁₃Nousimme laivaan ja purjehdimme kohti Assosta. Meidän oli määrä ottaa Paavali mukaan sieltä, koska hän oli itse päättänyt kävellä sinne asti. ₁₄Kun tapasimme hänet Assoksessa, otimme hänet mukaamme ja jatkoimme Mityleneen. ₁₅Sieltä lähdettyämme olimme seuraavana päivänä Kioksen kohdalla ja sitä seuraavana tulimme Samokselle. Päivää myöhemmin saavuimme Miletokseen. ₁₆Paavali oli näet päättänyt purjehtia Efesoksen ohi ollakseen tuhlaamatta aikaansa Aasian maakunnassa. Hän piti kiirettä ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin, jos suinkin mahdollista.

₁₇Paavali lähetti Miletoksesta viestin Efesokseen ja kutsui seurakunnan johtajat luokseen. ₁₈Kun he saapuivat, hän sanoi heille:

»Tehän tiedätte, miten olen toiminut keskuudessanne siitä asti, kun saavuin Aasian maakuntaan. ₁₉Olen raatanut kuin orja Herran palveluksessa ja itkenyt koettelemuksissa, joita juutalaiset ovat juonillaan minulle aiheuttaneet. ₂₀Tiedätte, etten ole vältellyt tilaisuuksia julistaa ilosanomaa ja opettaa teitä sekä julkisesti että kodeissanne. ₂₁Olen todistanut juutalaisille ja kreikkalaisille, jotta he kääntyisivät Jumalan puoleen ja alkaisivat uskoa Herraamme Jeesukseen.

₂₂Pyhän Hengen pakottamana menen nyt Jerusalemiin tietämättä, mitä joudun siellä kohtaamaan. ₂₃Tiedän vain sen, mitä Pyhä Henki minulle vakuuttaa joka kaupungissa: minua odottavat kahleet ja ahdinko. ₂₄Oma elämäni on minulle kuitenkin merkityksetön sen rinnalla, että pääsen maaliin ja täytän Herralta Jeesukselta saamani tehtävän julistaa ilosanomaa Jumalan hyvyydestä.

₂₅No niin: Minä tiedän, ettei kukaan teistä, joiden joukossa kuljin kertomassa Jumalan valtakunnasta, enää näe minua. ₂₆Siksi vakuutan teille tänään, etten ole vastuussa kenenkään kuolemasta. ₂₇En ole vältellyt tehtävääni kertoa teille koko Jumalan suunnitelmaa.

₂₈Pitäkää huolta itsestänne ja koko siitä laumasta, jonka paimeniksi Pyhä Henki on teidät pannut. Hän pani teidät paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti itselleen omalla verellään. ₂₉Minä tiedän, että lähtöni jälkeen joukkoonne tulee hurjia susia, jotka eivät säästä laumaa. ₃₀Myös teidän omasta joukostanne tulee ihmisiä, jotka yrittävät kieroilla puheillaan vetää uskovat mukaansa. ₃₁Pysykää siis hereillä ja muistakaa, että yli kaksi vuotta opastin kaikkia yötä päivää kyyneliä säästämättä.

₃₂Nyt jätän teidät Jumalan ja hänen hyvän sanansa haltuun. Se sana pystyy rakentamaan teitä ja antamaan teille perinnöksi paikan pyhien joukossa. ₃₃En ole himoinnut itselleni kenenkään hopeaa, kultaa tai vaatteita. ₃₄Tiedätte itse, että olen omin käsin hankkinut itselleni ja minun kanssani matkustaville kaiken tarpeellisen. ₃₅Olen osoittanut teille kaikin keinoin, että on nähtävä vaivaa, pidettävä huolta heikommista ja muistettava Herran Jeesuksen sanat: ’Antaja on onnellisempi kuin ottaja.’»

₃₆Tämän sanottuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa. ₃₇Kaikki itkivät vuolaasti ja halasivat ja suutelivat Paavalia. ₃₈Pahimmalta tuntui se, etteivät he enää näkisi häntä, niin kuin hän oli sanonut. He saattoivat hänet laivaan.