Ap. t. - Apostolien teot 7

₁Ylipappi kysyi, pitivätkö syytökset paikkansa. ₂Stefanos vastasi:

»Veljet ja isät, kuunnelkaa minua! Kirkkauden Jumala ilmestyi esi-isällemme Abrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa ennen kuin asettui Harraniin. ₃Jumala sanoi Abrahamille: ’Lähde maastasi, jätä sukulaisesi ja mene maahan, jonka näytän sinulle.’ ₄Silloin Abraham lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin. Kun hänen isänsä kuoli, Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. ₅Jumala ei antanut siitä Abrahamille askeleenkaan leveyttä, vaan lupasi sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen – vaikkei Abrahamilla edes ollut lasta. ₆Jumala sanoi: ’Sinun jälkeläisesi joutuvat orjiksi vieraaseen maahan, jossa heitä sorretaan neljäsataa vuotta. ₇Mutta minä tuomitsen sen kansan, joka orjuuttaa heitä’, Jumala sanoi. ’Sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvovat minua tässä paikassa.’

₈Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Sitten Abrahamille syntyi Iisak, jonka Abraham ympärileikkasi kahdeksantena päivänä. Iisakille syntyi Jaakob ja Jaakobille kansamme kahdentoista heimon kantaisät.»

₉»Muut kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Jumala oli kuitenkin hänen kanssaan ₁₀ja pelasti hänet kaikista vastoinkäymisistä. Jumala antoi Joosefille viisautta ja salli hänen päästä faaraon, Egyptin kuninkaan, suosioon. Faarao pani Joosefin johtamaan hovia ja koko Egyptiä.

₁₁Sitten tuli Egyptiin ja Kanaaniin nälänhätä ja paha ahdinko, eivätkä kantaisämme löytäneet mistään ruokaa. ₁₂Jaakob kuuli, että Egyptissä on viljaa, ja lähetti ensin kantaisämme hakemaan sitä. ₁₃Kun he kävivät toisen kerran, Joosef paljasti henkilöllisyytensä veljilleen. Samalla hänen sukutaustansa paljastui faaraolle. ₁₄Sitten Joosef kutsui Egyptiin isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, yhteensä 75 henkeä. ₁₅Niin Jaakob lähti Egyptiin, missä hän kuoli samoin kuin kantaisämme. ₁₆Heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli ostanut Hamorin pojilta.

₁₇Kansa lisääntyi ja kasvoi Egyptissä, ja Jumalan Abrahamille antama lupaus lähestyi täyttymistään. ₁₈Sitten valtaan nousi uusi kuningas, joka ei tuntenut Joosefia. ₁₉Hän kieroili kansaamme vastaan ja kohteli esivanhempiamme kaltoin. Hän pakotti heidät jättämään vauvansakin heitteille, etteivät ne jäisi eloon.»

₂₀»Aikanaan syntyi Mooses, joka oli Jumalalle mieluinen. Häntä hoidettiin kolme kuukautta isänsä talossa, ₂₁kunnes hänet jätettiin heitteille. Faaraon tytär kuitenkin adoptoi hänet ja kasvatti häntä omana poikanaan. ₂₂Mooses sai Egyptin parhaan koulutuksen ja osoitti kykynsä sanoin ja teoin.

₂₃Kun Mooses täytti neljäkymmentä vuotta, hän alkoi ajatella omaa kansaansa, Israelia. ₂₄Kerran hän näki, että eräälle hänen maanmiehelleen tehtiin vääryyttä. Silloin hän meni apuun ja kosti kiusatun puolesta iskemällä egyptiläisen kuoliaaksi. ₂₅Mooses uskoi maanmiestensä ymmärtävän, että Jumala halusi juuri hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet. ₂₆Seuraavana päivänä Mooses osui paikalle, kun kaksi israelilaista tappeli keskenään. Hän yritti sovitella: ’Hyvät miehet, tehän olette veljiä. Miksi teette pahaa toisillenne?’ ₂₇Tappelun aloittaja kuitenkin tönäisi hänet syrjään ja sanoi: ’Kuka sinut on nimittänyt meidän johtajaksemme ja tuomariksemme? ₂₈Et kai aio tappaa minua, niin kuin tapoit eilen sen egyptiläisen?’ ₂₉Nämä sanat saivat Mooseksen pakenemaan. Hän lähti siirtolaiseksi Midianin maahan, missä hänelle syntyi kaksi poikaa.

₃₀Kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, enkeli ilmestyi Moosekselle palavassa piikkipensaassa autiolla Siinainvuorella. ₃₁Näky sai Mooseksen hämmästymään, mutta kun hän meni lähemmäs tutkimaan asiaa, hän kuuli Herran äänen: ₃₂’Minä olen isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’ Silloin Mooses alkoi vapista eikä uskaltanut enää katsella. ₃₃Herra sanoi hänelle: ’Ota kengät jalasta. Paikka, jossa seisot, on pyhää maata. ₃₄Olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä. Olen kuullut sen huokaukset ja tullut viemään sen pois. Mene nyt, minä lähetän sinut Egyptiin.’»

₃₅»Tätä Moosesta israelilaiset eivät uskoneet vaan sanoivat: ’Kuka sinut on nimittänyt johtajaksi ja tuomariksi?’ Jumala hänet lähetti johtajaksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle piikkipensaassa. ₃₆Hän johdatti israelilaiset pois ja teki ihmeitä ja voimatekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljäkymmentä vuotta. ₃₇Tämä sama Mooses sanoi israelilaisille: ’Jumala nostaa teille veljienne joukosta profeetan, samanlaisen kuin minä.’ ₃₈Tämä sama Mooses tapasi enkelin, kun kansa oli koolla autiomaassa. Enkeli puhui hänelle Siinainvuorella, ja esivanhempammekin olivat läsnä. Mooses otti vastaan enkelin elävät sanat ja välitti ne meille. ₃₉Häntä esivanhempamme eivät halunneet totella vaan työnsivät hänet syrjään ja kääntyivät mielessään takaisin Egyptiin. ₄₀He sanoivat Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka näyttävät meille tien. Emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, joka vei meidät pois Egyptistä.’ ₄₁Silloin he tekivät sonnipatsaan, toivat uhreja tälle epäjumalalle ja juhlivat aikaansaannoksiaan. ₄₂Jumala kuitenkin käänsi heille selkänsä ja jätti heidät palvomaan tähtijoukkoja. Profeettojen kirjassahan sanotaan:

₄₄Esivanhempamme saivat autiomaassa teltan, joka todisti Jumalasta. Hän, joka puhui Moosekselle, oli näyttänyt tälle mallin, jonka mukaan teltta oli tehty. ₄₅Sen saatuaan esivanhempamme kuljettivat sitä mukanaan, kun he Joosuan johdolla valtasivat maan vierailta kansoilta. Jumala työnsi nämä kansat pois heidän tieltään.»

»Näin oli Daavidin aikoihin asti. ₄₆Daavid pääsi Jumalan suosioon ja pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan Jaakobin suvun Jumalalle. ₄₇Sitten Salomo rakensi Jumalalle talon. ₄₈Korkein ei kuitenkaan asu käsin rakennetuissa taloissa, niin kuin profeetta sanoo:

₅₁Te jäykkäniskat! Teillä on sydän ja korvat kuin ympärileikkaamattomilla vierasuskoisilla. Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä, niin kuin jo esivanhempanne tekivät. ₅₂Ketä profeettaa eivät esivanhempanne olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat Oikeamielisen olevan tulossa. Nyt te olette ilmiantaneet ja tappaneet hänet! ₅₃Enkelit käskivät teidän noudattaa lakia, mutta te ette tehneet niin.»

₅₄Kun neuvoston jäsenet kuulivat tämän, he kiehuivat raivosta ja purivat hammasta. ₅₅Stefanos sen sijaan oli täynnä Pyhää Henkeä. Kun hän katsoi taivaalle, hän näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. ₅₆Stefanos sanoi: »Katsokaa, taivas on avoinna, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!»

₅₇Neuvoston jäsenet kuitenkin tukkivat korvansa. He karjuivat ja ryntäsivät yhtenä miehenä Stefanoksen kimppuun, ₅₈raahasivat hänet ulos kaupungista ja alkoivat kivittää häntä. Todistajat jättivät päällysvaatteensa Saulos-nimisen nuorukaisen haltuun. ₅₉He kivittivät Stefanosta, joka rukoili: »Herra Jeesus, ota vastaan henkeni!» ₆₀Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: »Herra, älä tuomitse heitä tästä synnistä!» Tämän sanottuaan hän nukkui pois.