Suomen Pipliaseura

Kerubi

Kerubit kuvataan Vanhassa testamentissa siivekkäinä taivaallisina olentoina. Niillä on leijonan keho ja ihmisen pää. Hesekielin kirjassa ne ovat olentoja, joilla on neljä siipeä ja neljät erilaiset kasvot. Kerubin tärkein tehtävä oli Jumalan valtaistuimen kantaminen.

Millaisissa hahmoissa?

Raamatussa kerubit esiintyvät kuvina tai veistoksina, mutta myös elävinä olentoina:

Jumalan pyhyyden suojelijat

Kerubeilla on eri tehtäviä Raamatussa: ne vartioivat Eedenin puutarhaa (1. Moos. 3:24), suojelivat Jumalan lepopaikkaa maan päällä (1. Kun. 6:29-35) sekä suojasivat ja kantoivat Jumalan valtaistuinta.

Kerubeilla oli suojelutehtävä ja samalla ne olivat merkki Jumalan läsnäolosta, hänen majesteettisuudestaan ja pyhyydestään. Tätä kuvataan useissa teksteissä:

  • Ilmaisussa ”hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat.” (esimerkiksi 1. Sam. 4:4 ja 2. Sam. 6:2).
  • Liitonarkun kuvauksissa: Salomon temppelissä kaksi arkun päälle asetettua kerubin patsasta muodostivat Jumalan valtaistuimen. Itse arkkua pidettiin Jumalan jalkajakkarana (1. Kun. 8:6-8).
  • Hesekielin kirjan näyissä Jumalan valtaistuinvaunuista Hes. 1 ja Hes. 8-11.

Olivatko kerubit enkeleitä?

Raamatussa kerubeja ei lasketa enkeleiden joukkoon toisin kuin myöhemmässä juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä.

Vastaavia kuvauksia muinaisessa Lähi-Idässä

Muinaisessa Lähi-Idässä esiintyi olioita, jotka muistuttavat Raamatun kerubeja. Mesopotamialaisissa teksteissä esiintyy karibu-nimisiä hahmoja, jotka usein kuvattiin sfinkseinä (leijona, jolla on siivet ja ihmisen pää). Lisäksi on säilynyt kuvia ja veistoksia sfinkseistä, jotka muodostavat jumalan valtaistuimen.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.20.14
Seuraa meitä