Ulkoministeriön puhutteluohje opastaa, että tasavallan presidenttiä puhutellaan ”herra/rouva tasavallan presidentiksi”. Tilaisuuksien alussa on usein tapana puhutella yleisöä: hyvät naiset ja herrat. Suomen kielen ”herra” on saksalaisperäistä lainaa. Keskiajalla sitä käytettiin ritareiden ja pappien arvonimenä. Sittemmin (1800-luvun lopulla) herra-sanan merkitys laajentui tarkoittamaan varsinkin sivistynyttä tai yläluokkaan kuuluvaa miespuolista henkilöä: ”Herrat ajavat autoillansa, mut köyhät raukat vain rattaillansa” (Pikku Matin laulusta). Suomen itsenäistymisen ajan poliittisen kahtiajakautumisen kielessä sana ”herra” asettui vastapooliksi työläinen-sanalle: ”työläisten lapsista ei herroja kouluteta” ja ”herrat ovat aina vastustaneet palkollistensa järjestäytymistä”. Herra isolla alkukirjaimella kirjoitettuna tarkoittaa Jumalaa.