Jumala on minun valoni ja apuni,

ketä minä pelkäisin?

Hän on elämäni turva,

kenenpä vuoksi tärisisin pelosta?

₂Kun pahantekijät tulevat kohti

raadellakseen lihaani,

nuo viholliseni ja vastustajani

kompastuvat ja kaatuvat maahan.

₃En pelkää, vaikka vihollisjoukko leiriytyisi lähelleni.

Vaikka minua vastaan ryhdyttäisiin sotimaan,

pysyisin silloinkin levollisena.

₄Vain yhtä pyydän Jumalalta, tätä toivon:

että saan asua Jumalan temppelissä

elämäni loppuun asti,

katsella Jumalan ihanuutta,

lähestyä häntä pyhäkössä.

₅Hän on suojani pahana päivänä,

hän pitää minut piilossa teltassaan,

nostaa turvaan kalliolle.

₆Siksi kohotan pääni korkealle,

yli vihollisten, jotka minua saartavat,

tuon ilon ja kiitoksen uhrina Jumalan eteen

hänen pyhäkössään.

Tahdon laulaa hänelle,

laulan ja soitan Jumalalle ylistyslauluja.

₇Kun huudan sinua apuun, Jumala,

kuule ääneni, ole armollinen ja vastaa minulle.

₈Toistelen mielessäni sanojasi:

»Etsikää kasvojani!»

Ja niin minä teenkin –

etsin kasvojasi ja tulen luoksesi, Jumala.

₉Älä kätkeydy minulta,

älä torju vihassasi palvelijaasi.

Olet aina ollut minun apuni.

Älä jätä minua nytkään,

älä hylkää minua, Jumala, pelastajani!

₁₀Vaikka isäni ja äitini hylkäisivät minut,

Jumala pitää minusta huolen.

₁₁Jumala, opeta minulle tiesi,

kuljeta minua tasaisella polulla vihollisteni vuoksi.

₁₂Älä jätä minua vastustajieni mielivallan armoille.

Vastassani ovat valheelliset todistajat,

jotka uhkailevat minua väärin perustein.

₁₃Uskon varmasti, että saan nähdä

Jumalan hyvyyttä elävien maassa.

₁₄Odota Jumalaa,

ole vahva ja rohkea,

odota Jumalaa!