₁Miksi kansat liikehtivät levottomasti,

kansakunnat punovat turhia juoniaan?

₂Maan muut kuninkaat nousevat Jumalaa vastaan

ja vastustavat kuninkaaksi voideltua Jumalan valittua.

Hallitsijat liittoutuvat ja sanovat:

₃»Revitään irti kahleet,

irrotetaan itsemme heidän köysistään.»

₄Taivaan hallitsija nauraa heille,

hän pilkkaa heitä.

₅Hänen raivonsa kauhistuttaa,

vihan vallassa hän puhuu heille:

₆»Minä olen asettanut kuninkaani

Siioniin, pyhälle vuorelleni.»

₇»Minä, Jumalan valitsema kuningas,

tahdon nyt kertoa, mitä Jumala on säätänyt.

Hän sanoi minulle: ’Sinä olet poikani,

tänään minä synnytin sinut.

₈Pyydä vain minulta, niin annan omaksesi kansat,

valtasi ulottuu maan ääriin.

₉Sinä murskaat kansat rautaisella sauvalla,

särjet ne kuin saviastian.’»

₁₀Te kuninkaat, kuunnelkaa,

ottakaa vastaan tämä kehotus, maan hallitsijat!

₁₁Palvelkaa Jumalaa pelolla.

Vapiskaa kunnioituksesta,

kun kohotatte hänelle riemuhuudon.

₁₂Tervehtikää kunnioittaen kuningasta,

Jumalan poikaa,

jotta Jumala ei vihastuisi eikä teille kävisi huonosti.

Sillä nopeasti leimahtaa hänen vihansa.

Onnellisia ovat ne, jotka turvautuvat häneen.

₂Jumala, meidän Herramme,

kuinka valtava onkaan nimesi voima maan päällä,

sinun, joka levität kirkkautesi taivaan ylle!

₃Lasten ja vastasyntyneiden suulla todistat voimasi,

vaiennat vihollisen ja vastustajan.

₄Katselen taivastasi, kuuta ja tähtiä,

jotka olet asettanut paikoilleen omin sormin –

₅mikä on ihminen, että häntä muistat,

pidät huolta hänestä, vähäisestä?

₆Kuitenkin olet tehnyt hänestä lähes jumalan,

antanut hänelle kunnian ja loiston kruunun.

₇Olet asettanut hänet hallitsemaan käsiesi töitä,

kaiken olet alistanut hänen valtaansa:

₈lampaat ja vuohet, nautakarjan ja villieläimetkin,

₉taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vedessä liikkuvat.

₁₀Jumala, meidän Herramme,

kuinka valtava onkaan nimesi voima maan päällä!

₁Ylistys Jumalalle!

Minä tahdon ylistää Jumalaa.

₂Minä kiitän Jumalaa koko elinaikani,

tahdon laulaa ja soittaa ylistystä Jumalalleni

niin kauan kuin elän.

₃Älkää luottako valtaapitäviin,

älkää ihmiseen, ei hänestä ole pelastajaksi.

₄Kun hän kuolee,

hänestä tulee jälleen maata.

Sinä päivänä raukeavat kaikki hänen aikeensa.

₅Onnellinen on se,

jota Jaakobin Jumala auttaa.

Hän on pannut toivonsa Jumalaan.

₆Häneen, joka on tehnyt taivaan, maan, meren

ja kaiken, mitä niissä on.

Jumala pysyy uskollisena ikuisesti.

₇Sorretuille hän hankkii oikeuden,

nälkäiset hän ruokkii

ja vangit päästää vapaiksi.

₈Jumala antaa sokeille näön

ja nostaa jaloilleen maahan painetut.

Jumala rakastaa niitä, jotka toimivat oikein,

₉suojelee vierasmaalaisia

ja tukee leskiä ja orpoja.

Mutta väärintekijöiden tien

hän tekee mutkaiseksi kulkea.

₁₀Jumala hallitsee ikuisesti.

Hän on sinun Jumalasi, Siion,

sukupolvesta sukupolveen.

Ylistys Jumalalle!